Viime viikko on ollut - yllätys- agilityntäyteinen. Keskiviikkona oli loistotreenit, torstaina osallistuttiin Tuuren kanssa Tsaukkilan epiksiin, lauantaina kisattiin Rainen kanssa kotikisoissa ja sunnuntaina olin vielä kisatöissä. Keskiviikon treenien jälkeen Rainen vatsa alkoi kikkailemaan ja torstaina aamulla vedetkin tuli oksennuksena takaisin, joten Raipe oli loppuviikon levolla ja erikoisruokavaliolla.

Torstaina Mestari Sven pääsi päästelemään Tsaukkilan epiksiin. Treenattiin ennen starttia hallin pihalla kontakteja A:lla. Lähtöalueella oli seinän vieressä A ja Tuure oli vahvasti sitä mieltä, että sinne A:lle ollaan menossa. Pitkän keskustelun jälkeen jätin Tuuren istumaan starttiin poikittain. Kyllä se Mestari sieltä ihan oikeaan suuntaan lähti tulemaan ja ekat hypyt menivät oikein mainiosti. Puomin kontaktilla jätkä päätti sitten loikata ja siinä mun pasmat meni sekaisin. Ennakoin liikaa seuraavaa käännöstä ja siitä otettiin kielto. Mun ohjaus oli kyllä ihan kökköä ja olin koko ajan myöhässä. Onneksi Tuure irtosi hyvin putkiin ja meno oli taas todella vauhdikasta. Kontaktiongelman ratkomisesta laitoin viestiä korkeemmille voimille ja toivotaan, että vastauksia tulee. Kunhan ne saadaan kuntoon, niin voidaan päästää peto irti ja aloittaa virallinen kisaaminen!

Tuure lähettää agilityterveiset Kuusamoon! Tämä on sulle Marja! Mestari Svenin voittoisa rata seuramestiksistä www.youtube.com/watch. Huomatkaa ohjaajan viime hetken pelastus pituudelta. Kiitos Tiina Seleniukselle kuvaamisesta ja videon laittamisesta juutuuppiin.

Lauantaina startattiin Raipeliinin kanssa kotihallilla kolme agilityrataa. Medeissä oli mukana 7 parsonia, vau! Ja jos joku väittää, että parson ei ole loistava agilitykoira... no niin lopetetaas tää uhoominen.. Ekan radan jälkeen olisin ehkä ollut moisten väittäjien kanssa samaa mieltä. Saatiin Rainen kanssa suoritettua oikein kaksi estettä ja kolmannella esteellä napsahti väärä putkenpää. Yritin laittaa Rainen uudelleen hypyn yli ja jatkaa suoritusta, mutta ei siitä enää mitään tullut. Ei ollut Raipeliinillä kuulo päällä ja mulla oli sen verran suuri molo ottassa, että häivyttiin takavasemmalle. Positiivista oli se, että ei ollut kovin vaikea parantaa suoritusta seuraavalla radalla. Kakkosradalla möhlin itse koiran väärälle esteelle, kun etenin liian kovalla vauhdilla. Lisäks kepeillä tein tyhmän persjätön ja koira meni väärältä puolelta kepeille. Ja vielä bonuksena annoin Rainen hypätä puomin kontaktin.. Pisteet kotiin! Tuplahyllyn jälkeen lähdettiin kolmannelle radalle, joka oli mun mielestä vaikein väärien putkenpäiden kanssa. Rataantutustumisessa päätin käyttää kyynärpäätekniikkaa, vaikka en tiedä oliko siitä apua, kun tuntui, etten tiennyt ajan päätyttyä että miten radalla mennään. Olin ihan varma, että putki imaisee Rainen kohdassa, jossa sinne ei kuulu mennä. No ei siinä niin käynyt vaan Raine meni just niin ku kuului. Se oli mulle niin suuri ylläri, että jäin paikoilleni valssailemaan. Loppuun asti mentiin puhtaasti ja saatiin kisakirjaan yksi merkintä lisää. Suoritus ei ehkä ollut mitään kauneinta katsottavaa, mutta aika hyvin tsempattu kaiken sen sohlailun jälkeen. Niin ja siihen vielä, että parson ON todella loistava agikoira. Valkoinen paholainen oli joka radalla palkinnoilla ja kaksi kertaa ykkösenä. Parson on ihan PARAS!!

Raine juhannuskisoissa Tuorlassa. Kuva Jaana Hakola.

Tänään ollaan viettetty sateista vapaapäivää ja koirat ovat saaneet nauttia rentouttavasta hieronnasta. Raine oli aluks niin epäluuloinen asiasta, että Tuure sai näyttää isoveikalle mallia siitä, miten käsittelyssä ollaan. Tuuren hieronta oli ihan vaan nopea harjoituskerta ensi kertaa ajatellen ja Raine sai kunnon käsittelyn venyttelyineen päivineen. Ensi viikolla molemmat saavat kunnon käsittelyn, sillä Tuurenkin kroppa tuntuu olevan täynnä juntturaista lihasta. Illalla mennään Tuuren kanssa treeneihin ja sen aikaa isoveikka saa lepäillä BOTin alla, sillä sunnuntaina olis taas tarkoitus kisailla Raumalla.