Pikku-Tuuresta ei ollut tällä kertaa sulhaseksi Ava-tyttöselle, joten Ava pääsi toisen upean miehen kanssa treffeille. Elvis pääsi liikuttamaan lannettaan ja nyt Avan massussa kasvaa iso joukko rakkauslapsia. Se, miksi Tuure ei onnistunut lemmenleikeissä, on edelleen mysteeri. Aika näyttää, onko Tuuresta isäksi parsonlapsosille. Vielä tuntuu siltä, että Tuure on melkoinen lapsi itsekin!

Tuurella on vihdoin kesätukka!

Virallisesti mitattu MINIATUURE!

Viikkoihin on mahtunut (yllätys yllätys) paljon agilityä. Ollaan treenattu porukassa ja itsekseen. Perjantait ollaan aloitettu aamutreeneillä Katjan, Bonon ja Bessien kanssa. Pienessä ajassa ollaan opittu hirmuisesti uutta. Molempien kanssa ollaan käyty kahteen kertaan harjoittelemassa omissa epiksissä. Toisella kerralla tehtiin Tuuren kanssa 50 virhepistettä, toisella kerralla pistettiin paremmaksi ja tuplattiin pisteet sataan! Vaikka pisteitä viimeisellä kerralla ropisi, olin supertyytyväinen meihin. Kymmenen kertaa korjasin Tuuren puomin kontaktille, kun jätkä ei meinannut millään uskoa, että kontakti tehdään kunnolla ja sitten vasta jatketaan rata loppuun. Loppusuora vedettiinkin sitten vauhdilla! Raiskun kanssa tehtiin molemmissa epiksissä todella hyvät radat ja toisella kertaa oltiin ihan palkintopallillakin! 

Rainen kanssa ollaan oltu kisatauolla virallisista kisoista jo jonkin aikaa, joten kävin Tsaun kisoissa turistina seuraamassa kavereiden ratoja. Oli kiva seurata rauhassa toisten koirakkojen työskentelyä. Opettavaista! Omissa kisoissa olinkin sitten töissä ja pääsin seuraamaan kakkosten suorituksia paraatipaikalta. Viime viikonloppuna palattiin vihdoin takaisin kisakentille, kun reissattiin Lohjalle virallisiin kisoihin. Oli mukava päästä kisaamaan ulkokentälle, vaikka sää ei ihan suosinutkaan. Melkoinen tuuli kävi järveltä ja välillä esteet kaatuilivat omia aikojaan. Ekaksi kisattiin hyppyrata, joka meni meidän osalta ihan nappiin. Ihanneaikakin alittui yli kymmenellä sekunnilla, mutta silti meidän aika ei riittänyt palkintopallille eikä luvaan. Kyllähän se hiukan harmitti, mutta eipä siinä auttanut jäädä märehtimään. Harmitusta helpotti se, että Marja ja Eicca menivät vauhdikkaalla suorituksella nappaamaan voiton ja jo toisen luvan kakkosissa! Agiradalla väännettiin väkisin nolla ja nippanappa kerettiin alle ihanneajan. Meno oli kyllä tosi tahmeaa. Raine teki hitaat kontaktit ja keinun. Minä taas varmistelin joka esteen ja liikuin todella tahmeasti. Sillä suorituksella oltiin kolmansia ja saatiin se ekalla radalla "menetetty" luva! Ei mikään paskempi paluu kisoihin, vaikka täytyy myöntää, että tosta toisesta radasta ei jäänyt mikään paras maku suuhun. Kaiken kaikkiaan kuitenkin loisto reissu loistavassa seurassa. Kiitoksia kannustusjoukoille! 

Keinoluolillakin pyörähdettiin treenaamassa pitkästä aikaa. Tuure tungettiin ahdingon läpi ja poika pääsi jahtaamaan kettua luolassa. Hiukan rohkeammin Tuure olisi voinut "ahdistella" repolaista, mutta haukkua riitti niin, että päälaki oli lähes kalju treenien jälkeen. Loppua kohden Tuure hiukan väsähti, mutta uskon, että tuosta pikkupojasta vielä ketunmetsästäjä saadaan, kunhan se hiukan aikuistuu. Raine puolestaan sai heti kuulla kouluttajalta, että on aivan liian iso työskentelemään luolassa. Noo ehkä Raiskun turkki hiukan hämää sen kokoa... Kova huuto sillä oli päällä, mutta ahdingosta poikaa ei saatu työnnettyä. Luolassa Raine liikkui jo huomattavasti sujuvammin kuin aiemmilla kerroilla, mutta hiukan kovemmin se olis voinut kettua painostaa. Katsotaa, josko käytäisiin kevään aikana vielä katsastamassa ketturepolaista.