Tiistaina heräsin valtavaan vatsakipuun. Herätykseen olisi ollut vielä aikaa, mutta kun en enää tuskissani unta saanut päätin nousta ylös ja aloittaa aamutoimet. Selviydyin lääkekaapille, siemaisin pari Ibumaxia nassuun ja jäin odottelemaan pikaista helpotusta. Tunnin verran möyrittyäni olohuoneen matolla kuin meidän koirapojat, ajattelin, että nyt tarvitaan ulkopuolisen apua. Johan kuskasi mut Tammisaaren ensiapuun ja jätti mut sinne tutkittavaksi. Vatsakipu olikin alkanut jo laantua ja tuntui aika turhalta ja nololta lojua siellä tutkimushuoneessa. Lähes kolmen tunnin lavetilla makoilun jälkeen verikokeista selvisi, että arvot ovat ok ja en ole raskaana. Tuon jälkimmäisen tuloksen olisin voinut heille kertoa ihan itse ilman testejä, mutta onpahan nyt testattu. Työnantajallekin tiedoksi! Ja kaikille muille uteliaille! Meille tulee vain näitä karvaisia lapsia!

Johan oli hoitanut sillä aikaa koirien aamuruuat ja ulkoilutukset. Kamalalla kiiruksella pissatin taas koirat ja sen jälkeen livahdin itsekin matkaan. Tuon aamuisen episodin takia olin myöhässä sovitusta tapaamisesta ja vastassa olikin kilottain paskaa, kun vihdoin pääsin perille. Tuntui mieltä kohottavalta. No selvisin siitä reissusta ja kotiinpäin olikin ihana ajella. Vaikka voihan se näinä päivinä olla, että kotonakin sitä kakkaa on vastassa... Mutta se kakka on iloista sellaista. Tarkoitan nyt tätä ihanaa pentuaikaa ja pissakakkarallia!

Tiistai-illan agitreenit olivat vaihtuneet Kirkkonummen agilitykisoihin. Kirkkonummelle lähdettiin lähes koko treeniryhmän voimin. Sinnepäin ajellessa kyselin Inkoon jälkeen joka risteyksen kohdalla, että jokos tästä. Onneks mulla oli elävät navigaattorit mukana ja halli löytyi ongelmitta. Ennen h-hetkeä, Rainea lämmitellessä huomasin, että sälliä ei kiinnostanut vinkulelut, ei namit. Sitä kiinnosti pelkästään pusikossa tuoksuvat pissat. Vaikutti lupaavalta! No jonkun verran sain Raiskun kiinnostumaan meikäläisestäkin, kun siinä koitin kaikin tavoin poikaa saada syttymään... Sitten radalla, neljännellä esteellä, pitkällä hypyllä, tehtiin kokonaiset 20 pistettä! Ensin Raisku juoksi esteen ohi (jostain kumman syystä...). Ohjaajan epätoivoinen yritys saada koira hyppäämään sen piiitkän hypyn, pisti Raiskun hyppäämään sen esteen sivusuunnassa. En ole moista ennen nähnyt! Aikamoinen suoritus! No sitten vielä yks vitonen siitä samaisesta paikasta ja 20 pistettä oli siinä vaiheessa plakkarissa. Rata jatkui huisilla vauhdilla ja seuraavat ongelmat tulivat, kun yhden hyppyesteen jälkeen oli ketkusti laitettu puomi hollille, vaikka tarkoitus oli kääntyä seuraavalle esteelle toiseen suuntaan eikä mennä puomille. Tässä ohjaaja oli taas tehnyt pienen arviointivirheen ja Raisku liiti puomille hakemaan plop plop pisteitä. Viimeiset viisi pistettä tehtiin lopussa puomin alastulokontaktilla ja lopputulos oli yhteensä 35 virhepistettä. Kaikenkaikkiaan hauskaa oli ja mukavaksi yllätykseksi päästiin ihan palkinnoille, kun tultiin viidenneksi! Ja Kirkkonummen palkinnot ovat kyllä ihan parhaat! Ennen kotimatkaa ohjaajat saivat naatiskella kuumaa grillimakkaraa ja mehua. Ei mikään turha reissu!

Keskiviikkona ohjelmassa oli tokoilua Raiskun kanssa. Tuure sai jäädä tällä kertaa Johanin kanssa kotiin. Kun sitten Raiskun kanssa kotiuduttiin treeneistä, olivat kotiporukat poissa. Olivat lähteneet kyläilemään Ericin ja Pian luokse. Siellä Tuurella oli ollut valtava meno päällä. Energiaa oli kuulemma ollut vaikka muille jakaa. Yht'äkkiä pikkupojan akku oli loppunut ja melkein vauhdista Tuure oli simahtanut. Tuure nukkui siellä torkut loppuun ja sitten veljekset pääsivät taas nauttimaan toistensa seurasta!

Tuure antaa isoveikalle hammasta.

Raisku näyttää pikkuveikalle kenellä on suurin kita.

Veljekset vauhdissa.

Kumpi saa narun?

Tuure puree solmunarua.

Ja haistelee maton reunaa. Tätäkin vois pureskella. Huomaa hussen silosääret taustalla!

Tänään sain vihdoin kameran akulle laturin ja luvassa on taas pian lisää uusia kuvia! Nämä kuvat ovat eiliseltä ja tältä se meno on tänäänkin näyttänyt. Välillä leikitään, sitten nukutaan, pikkuisen ulkoillaan ja taas leikitään, nukutaan, purraan, pissitään... Pojat tulevat oikein hyvin toimeen ja molemmat nauttivat yhteisistä leikkihetkistä. Tuure on asettunut taloksi ja jo nyt oppinut talon tavoille. Tänään herätyskellon soidessa pikku-ukko käänsi kylkeään ja jatkoi torkkumista! Niin sitä pitää!