Lokakuun puolivälissä olimme Parsonyhdistyksen järjestämällä agilityn teholeirillä. Leiri järjestettiin Liedossa ATT:n hallilla ja treenareina olivat viime vuoden tapaan Janita ja Jaakko. Viikonloppu oli todella raskas, mutta antoisa. Treenattiin jaakotusta, saksalaista, viski- ja siiderikäännöksiä vai miten se nyt oli... Lauantaina oltiin Rainen kanssa viimeisinä vuorossa Jaakon treeneissä (vähän niinku sokerina pohjalla). Meitsin ohjaus oli kuin vetelää sanonko mitä ja siinä lopuksi "pojat" sitten intoutuivat irrottelemaan ja pitämään hauskaa. Ja Raiskusta kuoriutui todellinen agihirrrmu - vauhtia ei siitä menosta puuttunut. Positiivista oli myös se, että Raine jaksoi treenailla molemmat päivät loppuun saakka eli sen turnauskestävyys on selkeesti kehittynyt viime vuodesta. Mun ajatukset hiukan harhailivat ton viikonlopun aikana ja olisin kyllä voinut olla hiukan skarpimpi oppilas.

Seuraavan viikon perjantaina kävin molempien koirien kanssa Lohjalla treenaamassa teholeirillä tehtyä radanpätkää Marjun opastuksella. Ei ollut meikäläisen pää ihan parhaassa treenivireessä tuonakaan päivänä, mutta Marju onnistui puristamaan musta sen minkä pystyi. Rainen kanssa oli hiukan takkuilevaa menoa, kun taas Tuuren kanssa monet kuviot sujuivat kuin vettä vaan. Oli tosi kiva, että päästiin Tuurenkin kanssa treenaamaan, kun tällä hetkellä pikkumies ei pääse viikottain harkkaamaan. Marjun mielestä Tuuren suoritukset oli taas menneet eteenpäin, joten ihan hyvä sitä on välillä pitää kotona "muhimassa"!

Lokakuussa oli myös ohjelmassa Hämeenlinnan ryhmis, jonne lähdettiin ilman minkäänlaisia tavoitteita. Nyt jälkeenpäin uskallan myöntää, että koiria en edes viitsinyt trimmata ja harjoittelut jätin lahjattomille... Olin koko ajan matkalla Hämeenlinnaan, kunnes matkalla katsoin näyttelykirjettä, jossa luki, että näyttely on Tuuloksessa. Kääks. Aamulla oli ollut pieniä aikaerovaikeuksia kesä- ja talviajan kanssa ja sitten vielä uusia navigatöörisiä aspekteja päälle, niin kiirus oli pirunmoinen. Paikanpäällä oltiin onneksi kuitenkin puoli tuntia ennen kehän alkua ja luultavasti meidän onneksi koitui meidän tiukat aikataulut, kun en siinä hässäkässä ehtinyt jännittää koko näyttelyä laisinkaan. Tuure sai EH:n ja oli luokkansa neljäs. Tuomari kehui Tuurea oikein komeaksi koiraksi, mutta Tuure on vielä kesken kehityksen ja pentumainen. Eli eikun takaisin kotiin kasvamaan!  Raikku puolestaan räjäytti (meidän mittapuussa) jättipotin ja sai ERI:n. Raine oli luokkansa kolmas ja paras uros kehässä vielä neljäs! En koskaan osannut edes unelmoida moisista sijoituksista, vaikka olin aikanaan asettanut tavoitteeksi erinomaisen, jonka jälkeen sitten Rainen kanssa voitaisiin jättää näyttelykehät sikseen. Luulenkin, että Raiskun kanssa jätetään näyttelyt tähän ja keskitytään enemmin tuohon agiliitoon!

Viime sunnuntaina startattiin Raiskun kanssa Liedossa TSAU:n kisoissa. Ekalla radalla mokasin unohtamalla radan kesken kaiken ja siinä mun möllötellessä Raikkeli sujahti putkeen, kun muitakaan ohjeita ei tullut. Loppuun asti jatkettiin, mutta ei siitä enää oikein mitään tullut, kun kuviot oli jo pielessä. Ennen toista rataa painoin mieleeni tasan tarkkaan, minne milloinkin piti mennä. Kepeille menin jännityksessä sörkkimään ja sieltä saatiin 10 virhepistettä. Tehtiin tosi hienoa rataa, mutta lopun hypyillä Raisku pääsi livahtamaan putkeen ja otettiin sitten siltäkin radalta HYL. Ohjaaja ei ollut taaskaan hereillä, mutta toisella radalla oli paljon hyviä juttuja ja päällimmäiseksi jäi hyvä mieli. Vielä parempi mieli tuli siitä, kun Bessie ja Katja räjäyttivät tuplavoittonollat ja nousivat kakkosiin ja Marja ja Eicca ottivat toisen nousunollan voittamalla ekan radan. Kyllä oli ihan tippa linssissä, kun parsonit jyräsivät huippusuorituksillaan!

Muuten ollaan elelty ihan tavallista koiraperheen arkea. Lokakuussa olin kaksi viikkoa koulussa, joista toisen viikon ajan bunkattiin mutsin nurkissa Liedossa. Hienosti pojat sopeutuivat olemaan ja elämään "vieraissa", joten eiköhän se jatkossakin tule sujumaan. Suurimmat sopeutumiset onkin sitten siellä mutsilla, kun se pian huomaa, että ollaan muutettu sen nurkkiin .

Pari viikkoa sitten käytiin Rainen kanssa fysioterapeutilla neljännesvuositarkastuksessa ja huollossa, kun viime kerralla siellä käydessä Raikun selkä oli vinossa. Onneksi nyt selkä oli suorassa, mutta edelleen lihakset ovat hiukan juntturassa ja takajalkojen käyttö voisi olla tehokkaampaa, joten kotiharjoitteita jatketaan! Seuraavalla kerralla Tuurekin pääsee mukaan katsastukseen. Täytynee hiukan alkaa huoltamaan pikkumiestä, jotta samoilta vaivoilta vältyttäisiin!