torstai, 23. joulukuu 2010

Rauhallista Joulua!

tiistai, 26. lokakuu 2010

Hiukan äksönii

Päivitykset on jääny vähemmälle, kun voimat on menneet puuhatessa kaikenlaista noiden koiruuksien kanssa. Kahtena keskiviikkona peräkkäin ollaan treenattu sekä aksaa että rallia. Ei mikään kevyt setti yhdelle illalle, mutta onneks rallit jatkuu nyt vielä muutaman kerran eri iltana kuin agilitytreenit. Hiukan mua jännitti, miten Tuure saa kierrokset alas agilitystä tokoiluun, mutta täytyy sanoa, että todella hienosti Tuure on osannut vaihtaa roolia hurjasta liitäjästä tottelevaiseksi rallipojaksi. Sen verran kivaa tuo rally-toko on Tuuren kanssa ollut, että varmasti jatketaan harrastelua tämänkin kurssin päätyttyä. Toivotaan, että sopivaa jatkojatkokurssia olisi vaikka alkuvuonna tarjolla!

Agilityn ryhmätreenien lisäksi ehdittiin pariin kertaan treenata privaatisti Raunon kanssa ennen kuin mies pisti tavarat kasaan ja muutti pohjoiseen. Oli kyllä todella kivoja treenejä ja niistä sai potkua taas muuhunkin treenaamiseen. Ohjaajan asenne koki ajoittaisia notkahduksia, mutta kaipa siinä joukossa oli hiukan luopumisen tuskaakin. Kiitos Raunolle kivoista treenihetkistä ja toivotaan, että päästään niitä kokemaan tulevaisuudessakin, vaikka välimatkaa onkin hiukan enempi.

Torstaina oltiin ATT:n Taikaa Tassuissa agilityepiksissä harjoittelemassa kisatilannetta. Kirpsakka ilta venyi tosi pitkäksi, sillä paikalla oli valtava määrä koirakkoja. Möllejä tais olla kuutisenkymmentä ja avoimessakin vielä toiset kuuskymmentä. Möllirata oli onneksi hyppäri, jossa ei siis ollut lainkaan kontakteja loikattavaksi eikä myöskään keppejä. Viime epiksissä meillä meni Tuuren kanssa niin penkin alle, että ei saatu edes tulosta. Tavoitteeksi illalle laitoin tuloksen ja hyvän mielen. Hennan kanssa vielä sovittiin, että jos suoriudun loppusuorasta kunnialla, voin korkata olusen illalla kotona. Sitten vielä kunnon läimäytys selkään - ohjaa, älä oleta! Joo, ei me näitä epiksiä niin tosissaan oteta, mutta pakko tässä on alkaa harjoittelemaan näitä tilanteita tosissaan, jos meinataan joskus päästä oikeille kisakentille! Mestari Sven kun ei anna piiruakaan anteeksi! Maalissa oli ihan sairaan hieno tunne, sillä me päästiin tavoitteeseen ja vähän ylikin. Oli siinä porukalla ihmettelemistä, kun mä hurrasin meidän suoritusta ihan täpöllä. Eikä sille riemulle meinannut tulla loppua, jätkähän toimii! Ehkäpä me sittenkin uskaltaudutaan tammikuussa oikeisiin kisoihin... Ehkä. Rainen kanssa päätin olla varmistelematta. Ihan vauhdikkaasti rata sujui kepeille asti. En ollut varma, tuliko niillä virhe ja päätin ottaa ne alusta. Puomin kontaktilta saatiin vitonen, vaikka yleisö ihan kontaktin vieressä oli sitä mieltä, että Raine otti sen kontaktin. No samapa tuo, turhia varmisteluja ei ollut ja rata oli nopea, vaikka ne kepit tehtiin puolitoista kertaa. Monta hyvää treeniä ehdittiin illan aikana tehdä. Ei mikään turha reissu!

Kaiken treenaamisen vastapainoksi ollaan lenkkeilty pitkiä remmilenkkejä, jotka ei aina oo ollu niin rentouttavia. Välillä Tuure on rähinöineen aivan mahdoton ja muutaman kerran on poikien välinen yhteenotto ollut lähellä. Tuntuu siltä, että Tuurella on menossa joku isottelukausi ja se oikein hakee tilanteita, joissa se vois haastaa Rainen. Raine ei onneks lähde noihin Tuuren juttuihin mukaan, mutta pariin kertaan olen remmissä joutunut pojat erottelemaan, kun Rainellakin on käämi kärvähtänyt. Metsälenkeillä ei olla juurikaan käyty, kun mulla on kammo ihmisen sontaa kohtaan. Täytynee kerätä rohkeutta, jotta pojat pääsis päästelemään höyryjä ulos ja itse saisi nauttia syksyn väreistä ennen kuin lumi peittää ne alleen.

 

sunnuntai, 10. lokakuu 2010

Hyvä(ä) päivä(ä)

Tänään erkkarissa "H putki" jatkui. Vois siinä mielessä sanoa, että ei hyvä(ä) päivä(ä), mutta päivä oli meidän osalta todella onnistunut, vaikka tuomari ei Tuuren häikäisevää komeutta ymmärtänyt... Kun saavuttiin Lohjalle näyttelypaikalle, Tuure oli aivan raivona kaikille vastaantuleville koirille ja ihmisille. Ihme pärräämistä, räyhäämistä ja raivoa, josta ei meinannut tulla loppua. Onneks oltiin ajoissa paikalla ja ehdittiin pyöriä hallissa, käydä lenkillä ja harjoitella esiintymistä. Ennen kehää (ja sen jälkeen) Tuure kyllä istuskeli häkissään ihan rauhallisena. Sitten kun tuli meidän vuoro mennä kehään, jännitin niin että kädet ihan tärräs, kun ei tiennyt miten mestari Sven lopulta siellä käyttäytyy. Eka kiekka muiden kanssa sujui ilman räyhäämistä ja päästiinkin onneksi jo toisena estraadille. Tuure seisoi oikein hienosti pöydällä (kun pidin sitä niskaperse-otteessa) ja liikkuminenkin meni normaalia paremmin. Vedettiin siis koko setti ihan parhaiten tähän mennessä! Se ei kuitenkaan hurmannut tuomaria ja tänäkin vuonna erkkarista Tuurelle H eli hyvä. Arvostelu oli seuraavanlainen: Very nice size and shape. Good head shape. Nice teeth. Good bone. Correct loin but needs more coat and pelt. Easy span. Moved ok.

Mestari Sven noin kaks vuotta sitten eli ihan pikkupoikana.

lauantai, 9. lokakuu 2010

Hyvällä fiiliksellä

Tunnelmaraporttia kotikisoista. Tänään kisattiin omalla hallilla kolmen startin verran. Aamulla, kun mentiin hallille, olin ihan saakutin jännittynyt. Taisin siinä tartuttaa jännitystä kanssakilpailijoihin, sori Taina! Aamupäivän radat oli sopivan haasteellisia tai helppoja... riippuu siitä, miten asioita katsoo. Ekalla radalla tehtiin nolla. Kontaktit, keinu, kepit ja kaikki muukin sujui, vaikka olis meno voinut olla hiukan nopeempaa. Halusin kuitenkin varmistaa kontaktit, sillä mikään ei v#¤tuta enemmän kuin kontaktivitonen muuten onnistuneella radalla. Toinen rata oli hiukan haasteellisempi ja halusin tehdä siitä vielä vaikeamman ohjaamalla koiran takaakiertoon ihan normihypyllä. Yritin vielä korjailla tilannetta, mutta väärältä puoleltahan se hyppy tuli ja siitä hylly. Muuten rata meni ihan mallikkaasti. Jopa pöytä onnistui! Onneks sitä harkattiin viime viikon treeneissä. Kolmas rata oli hyppäri ja multa ei meinannut enää keskittyminen oikein onnistua. Sain kuitenkin ohjattua koiran joka esteelle oikein! Keppikulma oli aika haasteellinen ainakin meille. Siinä ennen keppejä Raine kolautti kintun okserin rimaan ja ilmeisesti hämääntyi siitä ja kepeille meno ei onnistunut eli kieltovirhe. Taas kerran tehtiin ihan hyvä rata ja loppusuora juostiin satakympillä! Maalissa hurrattiin joka kerta ihan niinku voitto olis tullut kotiin. Varmaan ihmiset katsoi, et eiks toi pölö tajuu, et rata ei ollut virheetön. Ei haittaa, sillä Rainella kulkee ja on kivaa! Se on pääasia!

Raine juhannuskisoissa Tuorlassa. Kuva Jaana Hakola.

torstai, 7. lokakuu 2010

Syyskuulumisia

Aika kuluu niin älyttömän nopeaa, kun on paljon mukavaa puuhaa. Syksyn kelitkin ovat olleet aivan mahtavat! Ollaan nautiskeltu vapaapäivistä ulkoillen upeassa ruskassa. Metsälenkeillä sielu ja hermo lepää! Ei remmirähjäystä tai vetäviä koiria ja ihanan raikasta maalaisilmaa.

Kuluvan viikon maanantaina ulkoiltiin tutussa metsässä ennen kuin oltiin lähdössä Saaran luo trimmiin. Raine katosi metsän uumeniin vähäksi aikaa ja kun poika palasi reitille, huomasin, että jätkä oli käynyt piehtaroimassa paskassa. Kaula ja kyljet oli molemmin puolin sonnan peitossa ja aah, se haju, joka koirasta tuli... Kyllä oli pala kurkussa, kun laitoin koiria autoon. Ei mikään miellyttävin kotimatka saati sitten suihkureissu. Reilusti shampoota sekä vettä ja suurimmat paskat ja hajut olivat poissa. Sitten vain täytyi toivoa, että karva irtoaa, vaikka koira oli juuri pesty. Onneksi karva oli riittävän kypsää ja turkispeite jäi trimmaamon lattialle! Tuurekin siistittiin viikonlopun erkkariin. Ja vaikkei uskoisi, Tuuren turkki oli haasteellisempi, koska karvaa piti säästellä näyttelyä varten.

Karvainen Raisku väijyy päästäisiä peltolenkillä.

Raine sänkipellolla. Joo, kyllä se näki noiden karvojen alta. Ehkä..

Hurja muodonmuutos. Trimmattu Raine näyttää taas parsonilta.

Ennen piirinmestaruuksia episteltiin omissa Taikaa Tassuissa kisoissa. Tuuren kanssa sotkotettiin rata läpi niin, että jäätiin ilman tulosta. Juu, se on mölliradallakin mahdollista, jos jättää viimeisen esteen suorittamatta. Nyt on sekin kokeiltu! Rata meni persauksilleen, koska ohjaaja oletti, eikä ohjannut. Rainen kanssa tehtiin sama möllirata ja hauskaa oli!

PiirM-kisat ei menny meidän osalta ihan putkeen. Taisin joukkueradalla jännittää muutamaa kohtaa niin paljon, että niiltä kohdin homma sitten kosahti. Tuomarin pienellä avustuksella saatiin kuitenkin tulos ja meidän joukkue sai tuloksen. Oli hienoa päästä edustamaan seuraa ja meidän joukkue oli kyllä aivan loistava! Onneksi seuralla oli mukana myös ykkösjoukkue, joka sitten pokkasikin ykköspaikan. ATT:n medit on ihan parhaita! Yksilökisat jätettiin väliin, kun kummipojan kastejuhla vei pidemmän korren. Ehtiihän sitä ensi vuonna kisaamaan piirinmestaruudesta. Annettiin vähän niinku muille mahdollisuus tänä vuonna...

Elmeri Sakari

Rallytokon jatkokurssi alkoi viime viikolla ja tänään oltiin jo toistamiseen treenaamassa uusia juttuja. Jatkoryhmä on alkeisryhmää hieman pienempi, joten yhdellä kertaa ehditään treenaamaan huomattavasti enemmän ja odottelua on vähemmän. Tuure ei oikein välitä odotella vuoroaan kentän reunalla. Siinäkin Tuure on kehittynyt aivan valtavasti kaiken muun ohella. Oon kyllä niin iloinen, että löydettiin tämä harrastus Tuuren kanssa! Tokoillaan, mutta ei tosissaan. Mä tykkään!

Tuure vahtii naapurustoa.

Matten muruset  

  • Blogi-arkisto

  • Sivut

  • Henkilötiedot

    Parsonpoikien Rainen ja Tuuren koiramaista eloa

  • Tagipilvi