Saatiin merkintä kisakirjaan!

Ajettiin aamulla Rainen kanssa Helsinkiin Purinalle kisaamaan Syysskaboihin. Oltiin aika naftisti paikanpäällä, mutta ehdittiin hyvin hoitaa ilmoittautumiset ja pieni verryttely. Käytiin tekemässä vielä keinu, kontakteja ja kepit ennen rataantutustumista. Ekan radan tuomari Ronald Mouwen (NL) oli tehnyt aika erilaisen radan. Oli paljon "kiemuroita ja käänteitä" ja ihanneaika oli melko tiukka. Me aloitettiin meidän luokka. Ekana starttaaminen on toisaalta aika vaikeaa, mutta siinä ei pahemmin ehdi stressailla, kun pitää vaan mennä. Rata ei ollut mikään älyttömän vaikea, mutta koiraa piti pitää melkein koko ajan "nokasta kiinni". Yhtään ei jääty minnekään junnaamaan, kontaktit onnistuivat samoin kuin keinu ja kepit. Tultiin maaliin virheittä ja 0,44 sekuntia alle ihanneajan. Täpärästi nolla. Suorituksen jälkeen olin niin hengästynyt ja koko kroppa tärisi. Rata oli täyttä työtä ja jossain vaiheessa huomasin, että hyvin menee ja siitä sitten loppumatka meni pala kurkussa jännityksestä... Hitto, että oli hieno fiilis! Heti meidän jälkeen starttasi Jenni ja Iita ja hekin tekivät nollaradan. He olivat toisia ja me neljänsiä! Parsonit rulettaa!

Toisella radalla tuomarina oli Mia Laamanen. Hänen ratansa oli enemmän mun makuuni. Rataantutustumisessa Jenni vihjasi ainoalla sudenkuopalla mulle vinkin ja se oli kyllä loistoasia!  Estesarjassa, jossa oli hyppy - hyppy - putki - pitkä hyppy - hyppy, juoksin ulkokautta eli pidempää reittiä, koska pitkän hypyn jälkeen sisäpuolelta olis tarvinnut tehdä takaaleikkuu. Mineissä moni koira oli siinä kohtaa kääntynyt liian jyrkästi ohi hypyn. Takaleikkuun sijasta juoksin itseni henkihieveriin, mutta se kannatti. Nollarata ja 11 sekuntia alle ihanneajan! Suvereeni voitto! Jotenkin suoritus tuntui rennolta. Ehkä just siksi, että olin saanut nollapaineen pois harteilta ja rataa lähdettiin tekemään rennosti. Sanna ja Esa tulivat meitä kannustamaan, kun aivan heidän kotinurkilla kisailtiin. Suoritus oli kuulemma näyttänyt harmooniselta. No eipä sovi antaa nesteen nousta päähän, mutta täytyy myöntää, että ykköspallilla seisominen tuntui hemmetin hyvältä! Työvoitto!

Palkintoseremonioiden jälkeen juotiin mokkapalakahvit parsonmenestyksen kunniaksi. Kiitos Jennille ja Petrukselle mukavasta kisaseurasta ja onnea menestyksestä! Kakkosluokka häämöttää... Kotiin saavuttiin mahtavien palkintojen kanssa. Vastassa oli Tuure, joka oli päässyt Mollyn kanssa pitkälle kävelylle. Ei siis tarvinnut heti lähteä ulkoilemaan vaan voitiin koko sakki rentoutua sunnuntai-iltapäivän kunniaksi.