Niin kuin kaikki ovat varmasti huomanneet, suurin osa blogimme päivityksistä liittyy agilityyn. Emmekä turhaan lähde yllättämään ystäviämme, joten yrittäkää ymmärtää tätä rakasta harrastustamme ja intoa kertoa siitä!

Viime viikolla treenattiin ekaa kertaa privaatisti Raunon kanssa. Treenien teemana oli back to the basics ja täytyy myöntää, että juuri sellaista treeniä me tai siis mä tarvitsen. Ajoitus, käsien asennot, oma sijoittuminen kentällä, vauhti... siinä muutamia asioita ihan vaan tulevaisuuden varalle muistettavaksi. Liian usein unohdan koiran omilleen, ohjata esteen loppuun tai seison reteesti koiran tiellä. Siis sellaista löysää ohjausta on aivan liian paljon. Lieneekö asenteessa vika vai missä, mutta pohdittavaa riitti vielä pitkään kotonakin. Tunnissa oli aikaa kaikkeen tuohon edellämainittuun sekä hioa poikien kaarteita lyhyemmiksi, jotta voitettaisiin radalla aikaa. Paljon oli onnistumisia. Hyvillä fiiliksillä jatketaan tuosta eteenpäin ensi viikolla!

Arja oli keksinyt ryhmätreeneihin aikast kinkkiset pyöritykset. Jo heti alkuun olin valmis lyömään hanskat naulaan... Ja asenne ratkaisee eiku siis rankaisee. Onnistuin tekemään ihan kaikki ohjausmokat jo heti ekalla kolmella esteellä, mutta muutamalla uudella yritykselle päästiin eteenpäin. Varmaankin jokaista ohjausta korjailtiin, mutta saatiin kuitenkin suorituksesta jokseenkin siedettävän näköistä. Oli siinä Arjalla hommaa koutsata meitä! Täytyy ihailla Arjan sitkeyttä ja pitkää pinnaa. Tuuren kanssa treenaaminen onkin sitten asteen "helpompaa", kun olen Rainen kanssa ensin hinkuttanut rataa edestakaisin. Siis periaatteessa osaan radat ja voin sitten keskittyä olennaiseen... Ja jos en keskity, niin Tuure kyllä rankaisee heti!

Tänään kisattiin kotikisoissa. Olin ilmoittanut meidät vain hyppärille, kun tuo keinuongelma on edelleen harjoituksen alla. Aamupäivällä käytiin lenkillä ihanassa auringonpaisteessa. Pikkuhiljaa ajatukset alkoivat harhailemaan kisoissa ja jännitys alkoi hiipiä mieleen... Ajomatkalla hallille iski ramppikuume ja paikan päällä kädetkin ihan tärisivät. Mistä moinen jännitys mahtoi johtua? Vaikuttaakohan jännittämiseen kisattavien ratojen määrä vai mikä sitten...? Ainakin mua jännitti kamalasti kepit, kun niitä kontakteja siellä radalla ei nyt ollut. Rataan tutustuttiin yhdessä minien kanssa ja aikaa siihen oli tuplasti, joten kaikki kuviot ehti moneen kertaan käydä läpi. Jotenkin se jännitys helpottui siinä rataan tutustuessa ja itse suoritus meni melkein nappiin. Tai no jaa... Keppien sisäänmenon sössin ja siitä saatiin vitonen. Ja ohjaaja viittoi koiralle selkä kyyryssä, hitaasti, mutta melko varmasti.. Masan filmaamasta pätkästä näin totuuden. Mutta ei mitään paskimmasta päästä katsottavaa materiaalia. Kolmannelle pallille kivuttiin sillä suorituksella ja ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Supertyytyväinen! Hyllyputki on katkaistu!

Meidän viime kerrasta olikin jo aikaa!

Pastorit pokkasivat tänään lähes kaikki medikakkosten mitalit (ja kaikki nousunollat), joten riemulle oli aihetta! Pääsin näkemään ja hurraamaan B-radan palkintojen jaon. Siellä hurrasin pastorin nimeen isolla äänellä! Kirsti ja Junnu nappasivat kaksi nollavoittoa ja saivat siirron kolmosluokkaan. Taina ja Rasmus tekivät myös kaksi nollatulosta ja nousivat kolmosiin. Hieno homma! Onnea ja menestystä uuteen luokkaan! Hanna ja Ada nappasivat hyppäriltä ekan kakkosluokan nousunollan! Loistavaa! Onnea! Kolmesta radasta kahdella kaksoisvoitto ja yhdella kolmoisvoitto parsoneille. Jumankekka! Kiitos Tainalle ja Masalle luokkanousukaffeista! Ja taas me päästiin pyörimään menestyksekkäässä porukassa. Yess! 

Kisojen jälkeen käytiin Hannan ja Adan kanssa kävelyllä. Olipas mukava käydä yhdessä lenkillä taas pitkästä aikaa!

Vanha tuttu nakkipartio. Vain Toby puuttuu.

Ai niin, onhan meillä muitakin juttuja kerrottavana! Rakkautta on kuulemma ilmassa, sillä Tuuren tuleva morsmaikku on aloittanut NE ja deittejä ollaan sovittu kalenteriin. Toivotaan, että kaikki menee nappiin ja päästään loppukeväästä nauttimaan nuista rakkauden hedelmistä. Jänskää!

Tuure tiiraa lempparipaikalla, josko se misu jo saapuisi visiitille...