Maanantaina pojat pääsivät pitkästä aikaa kirmailemaan Peikkometsään. Oltiin liikenteessä siinä auringonlaskun aikaan ja silloin oli jo havaittavissa, että ilma alkaa viiletä. Puolivälissä, laavupaikalla, pidettiin virallinen juomatauko ja Raine kävi uiskentelemassa. Tuure tyytyi varastelemaan veikan noutamia keppejä rannalla, eikä siis uskaltautunut uimaan. Tais vesi olla liian kylmää skånenpojalle.

Raisku pesi varpaat ja joi siinä samalla. Kätevää.

Tuure epäröi rantakalliolla.

Isoveikka Raipesteri on vesipeto.

Torpeedo kyttää veikan noutamaa keppiä. Härski jätkä.

Tiistaina oli Rainen agitreenit, jotka sujuivat tällä kertaa mukavammissa tunnelmissa. Oltiin kai molemmat hiukan virkeämpiä kuin viime kerralla agileirin jälkeen. Ratakin oli selvästi simppelimpi, joten siinäkin mielessä fiilikset olivat katossa, kun onnistuttiin ohjauskuvioissa. Onnistuin kuitenkin taas unohtamaan, että mulla on radalla myös koira, jonka mukaan ohjaukset täytyy ajoittaa tai sen, että turre pitää "ottaa haltuun" aina välillä, jotta osattaisiin mennä samaan suuntaan. Aah niin vaikeaa, mutta niin kiehtovaa samalla.

Keskiviikkona käytiin pitkällä remmilenkillä Ramsholmenilla. Valkovuokot olivat kadonneet saniaisten ja kielojen tieltä. Luonto on nyt kyllä kauneimmillaan, mutta ilman lämpötila ei ollut mitenkään imarteleva. Torstaina pojat pääsivät taas kirmailemaan vapaana, kun käytiin hiekkakuopilla lenkillä. Hitto, että oli vielä kylmempi. Pitkät kalsarit ois tarttennu ottaa takas käyttöön!

Perjantaina oli Tuuren agialkeiskurssin viimeinen kerta. Kauheen nopskaa meni nuo kymmenen treenikertaa. Mutta valtavasti ollaan Tuuren kanssa menty eteenpäin malttamisessa, paikallaan olossa ja yhdessä tekemisen kanssa. Enää ei tarvinnut koko tuntia keskittyä pojanklopin hallussapitoon vaan voitiin treenailla esteitä. Hienosti Tuure on oppinut alkeet eli yksittäisten esteiden suorittamisen. Nyt sitten vaan treenailemaan pieniä estesarjoja ja ohjausta radalla. Lohjalla ei ole kesäaikaan jatkoryhmiä, joten ilmoitin Tuuren nyt kesäksi tänne paikallisen koirayhdistyksen järjestämään agilityn jatkokurssille.

Lauantaina oltiin Rainen kanssa Lägin agilitykisoissa. Kisat oli Lohjan keskustassa, Lohjanjärven rannassa. En tiennytkään, että Lohjalla voi olla noin upeita paikkoja ;-). Kisat menivät oikein mukavasti, vaikka taaskaan ei saatu merkintää kisakirjaan. Tuomari Kati Wala oli kehitellyt aika kinkkiset radat meille ykkösille. Ekalla radalla Raine oli ihan satasella mukana ja kaikki meni muuten nappiin paitsi kepeille meno, jossa taas sössin ja siitä tuli vitonen. Keppikulma oli kyllä kieltämättä hiukan vaikea ja voi olla, että jos olisin ottanut kepit "väärältä" puolelta, oltais voitu jopa hommasta selviytyä puhtain paperein. Jälkiviisaus on aina paras viisaus... Oltiin aika nopeita ja nopeudella saatiinkin sitten kolmossija (3/14)! Raine voitti hienoja palkintoja, vau!

Toisella radalla varmistelin kepeille menon ja siinä tuhrattiin turhan kauan aikaa, mutta onnistuttiin suorittamaan kepit ekaa kertaa ilman virhepisteitä! Jihaa! Matka jatkui kepeiltä pussiin, josta sitten yli muurin, jonka jälkeen tuli turha keikaus ja ajanhaaskaus, koska ohjaus oli myöhässä. Selvittiin ilman virhepisteitä kolmanneksi viimeiselle esteelle, joka oli keinu. Keinulle Raine kipusi nätisti (joka oli tämänpäiväinen riemuvoitto molemmilla radoilla), mutta päätti sitten hypätä alas keinulta koskematta kontaktialueelle ja siitä napsahti 5 vp. No onneks meillä oli maalissa 0,36 sekuntia aikavirhettä, niin ei siitä olis nousunollaa joka tapauksessa tullut. Tehtiin siis taas kerran upea rata ja sijoituttiin hienosti viidensiksi (5/14). Kauhee agipalo jäi päälle.. Onneks päästään vielä jussina kisaamaan ennen kesätaukoa. Tai onhan tässä kesällä epiksiä ja agirodun joukkuekisat. Onneksi :-)!

Tänään sunnuntaina nukuttiin koko konkkaronkka pitkään. Oli viikon ainoa aamu, jolloin sai nukkua ilman kellon soittoa ja se mahdollisuus käytettiin huolella. Koirat kyllä pomppi meidän päällä jo aikaisin aamusta, mutta sitkeesti maattiin kymmeneen saakka. Yks hotmama oli ollut aamunvirkku ja oli palaamassa agikisoista Salosta. Oli kiva kuulla, että kisat oli mennyt mukavasti. Vain ohjaajan "moka" oli esteenä toiselle nollalle. Saakuti, että niillä menee lujaa! Siinä puhelimessa manailin, että oli tarkoitus lähtee Siuntioon mätsäriin, mut nukuttiin niin pitkään, et ei nyt sitten mentykään. Olis tarvinnut molempien kanssa treenailla, kun oon niiden kanssa menossa Karjaan näyttelyyn heinäkuussa.

No mentiin me sitten kuitenkin! Päätettiin hetken älyväläyksessä, et ehditään me vielä ja lähdettiin Siuntioon harjoittelemaan näyttelykäytöstä. Pentujen kehä eteni hitaasti ja alkoi hiukan jänskättää, et meneekö poikien kehät päällekkäin. No niinhän siinä kävi ja se alkoi stressaamaan händleriä. Tuure taisteli Tanskandoggia vastaan ja jäi tällä kertaa kakkoseksi. Kuitattiin tappio kuitenkin menestyksellä, sillä Tuure oli sinisten kehän neljäs. Tuure esiintyi niin kauniisti alkutahmeuden jälkeen! Raine kanssa mentiin kehään viimeisenä, koska olin Tuuren kanssa mittelöimässä, kun oli ollut Raiskun vuoro. Raine sai sinistä ja sitten loppukehässä jäätiin tyhjin käsin. Ei se mulle mikään ylläri ollut, mutta hiukan jäi harmittamaan, kun tuosta kahdeksan euron treenistä en saanut ihan sitä, mitä olin lähtenyt Raiskun kanssa hakemaan. Täytyy vaan treenailla salaa kotona ;-). Kotimatkalla käytiin hiekkakuopilla lenkillä ihanan lämpimässä auringonpaisteessa. Lisää lämpöä, kiitos!