Reissattiin Tuuren kanssa Tervakosken KV-näyttelyyn sunnuntaina. Sää näytti matkalla vaihtelevalta, mutta onneksi paikan päällä paistoi aurinko! Tuure oli aika hermona, kun otin sen ulos autosta ja kaikki vastaantulijat saivat haukut tai pärinät. Yritin siinä sitten boksi toisessa kädessä ja koira toisessa kädessä komentaa pikkujäpikkää. Rokotustodistusten tarkastuksessa toimitsijamies halus tarkastaa Tuuren sirun numeron. Siinä meinas miesparalta lähteä pala kädestä. Tokaisi vaan, että ei se niin tarkkaa ole tarkistetaanko vaiko eikö. No minä en periksi antanut ja otin laitteen käteen, jotta tarkastus pääsi asiallisesti loppuun. Toivottivat vielä oikein mukavaa näyttelypäivää. He ottivat Tuuren räyhäyksen aika lunkisti, mutta mulla meni aivan totaalisesti fiilikset, kun näin jo mielessäni tuomarin kädessä hampaanjäljet! Onneks paikanpäällä oli paljon tsemppareita ja Tarjan ohjeen mukaan lähdin Tuuren kanssa kiertelemään alueella, jotta se hiukan rentoutuis ennen kehää. Käytiin vähän kehässä harjoittelemassa ja pöydälläkin seisoskeltiin hetki.

Meidän kehävuoro tuli aika nopskaa, kun ensin oli vain yksi Leikki ja sitten oli Pärssönit. Meikäläisen syke hakkas tuhatta ja sataa. Olis pitänyt olla sykemittari mukana. Olin niin stressissä, kun odoteltiin pöytävuoroa. Kauhusta kankeena esittelin Tuurea pöydällä, mutta kaikki meni hyvin, tuomarilla oli kädet tallella. Tuure ei ollut ihan tuomarin makuun, mutta sanoi poikaa elegantiksi. Arvostelu oli kyllä paikkaansa pitävä ja tällä kertaa tuomiona oli EH. Täytyy myöntää, että olin hiukan pettynyt päivään, kun viime näyttelyssä fiilis oli niin hyvä, vaikka satoi taivaan täydeltä. Ei muuta kuin nokka eteenpäin ja seuraavia näyttelyretkiä suunnittelemaan!

Handlerin persvako senkun vilkkuu. Ihan niinku olisin antamassa Tuurelle luunappia. Tuuren asentokin on aika syvältä... Marmati marmati. Kuva Toni Lund, kiitos siitä!

Tänään Raisku päätti istahtaa päiväunilla olleen Tuuren päälle. Reilu meininki.