Päivitykset on jääny vähemmälle, kun voimat on menneet puuhatessa kaikenlaista noiden koiruuksien kanssa. Kahtena keskiviikkona peräkkäin ollaan treenattu sekä aksaa että rallia. Ei mikään kevyt setti yhdelle illalle, mutta onneks rallit jatkuu nyt vielä muutaman kerran eri iltana kuin agilitytreenit. Hiukan mua jännitti, miten Tuure saa kierrokset alas agilitystä tokoiluun, mutta täytyy sanoa, että todella hienosti Tuure on osannut vaihtaa roolia hurjasta liitäjästä tottelevaiseksi rallipojaksi. Sen verran kivaa tuo rally-toko on Tuuren kanssa ollut, että varmasti jatketaan harrastelua tämänkin kurssin päätyttyä. Toivotaan, että sopivaa jatkojatkokurssia olisi vaikka alkuvuonna tarjolla!

Agilityn ryhmätreenien lisäksi ehdittiin pariin kertaan treenata privaatisti Raunon kanssa ennen kuin mies pisti tavarat kasaan ja muutti pohjoiseen. Oli kyllä todella kivoja treenejä ja niistä sai potkua taas muuhunkin treenaamiseen. Ohjaajan asenne koki ajoittaisia notkahduksia, mutta kaipa siinä joukossa oli hiukan luopumisen tuskaakin. Kiitos Raunolle kivoista treenihetkistä ja toivotaan, että päästään niitä kokemaan tulevaisuudessakin, vaikka välimatkaa onkin hiukan enempi.

Torstaina oltiin ATT:n Taikaa Tassuissa agilityepiksissä harjoittelemassa kisatilannetta. Kirpsakka ilta venyi tosi pitkäksi, sillä paikalla oli valtava määrä koirakkoja. Möllejä tais olla kuutisenkymmentä ja avoimessakin vielä toiset kuuskymmentä. Möllirata oli onneksi hyppäri, jossa ei siis ollut lainkaan kontakteja loikattavaksi eikä myöskään keppejä. Viime epiksissä meillä meni Tuuren kanssa niin penkin alle, että ei saatu edes tulosta. Tavoitteeksi illalle laitoin tuloksen ja hyvän mielen. Hennan kanssa vielä sovittiin, että jos suoriudun loppusuorasta kunnialla, voin korkata olusen illalla kotona. Sitten vielä kunnon läimäytys selkään - ohjaa, älä oleta! Joo, ei me näitä epiksiä niin tosissaan oteta, mutta pakko tässä on alkaa harjoittelemaan näitä tilanteita tosissaan, jos meinataan joskus päästä oikeille kisakentille! Mestari Sven kun ei anna piiruakaan anteeksi! Maalissa oli ihan sairaan hieno tunne, sillä me päästiin tavoitteeseen ja vähän ylikin. Oli siinä porukalla ihmettelemistä, kun mä hurrasin meidän suoritusta ihan täpöllä. Eikä sille riemulle meinannut tulla loppua, jätkähän toimii! Ehkäpä me sittenkin uskaltaudutaan tammikuussa oikeisiin kisoihin... Ehkä. Rainen kanssa päätin olla varmistelematta. Ihan vauhdikkaasti rata sujui kepeille asti. En ollut varma, tuliko niillä virhe ja päätin ottaa ne alusta. Puomin kontaktilta saatiin vitonen, vaikka yleisö ihan kontaktin vieressä oli sitä mieltä, että Raine otti sen kontaktin. No samapa tuo, turhia varmisteluja ei ollut ja rata oli nopea, vaikka ne kepit tehtiin puolitoista kertaa. Monta hyvää treeniä ehdittiin illan aikana tehdä. Ei mikään turha reissu!

Kaiken treenaamisen vastapainoksi ollaan lenkkeilty pitkiä remmilenkkejä, jotka ei aina oo ollu niin rentouttavia. Välillä Tuure on rähinöineen aivan mahdoton ja muutaman kerran on poikien välinen yhteenotto ollut lähellä. Tuntuu siltä, että Tuurella on menossa joku isottelukausi ja se oikein hakee tilanteita, joissa se vois haastaa Rainen. Raine ei onneks lähde noihin Tuuren juttuihin mukaan, mutta pariin kertaan olen remmissä joutunut pojat erottelemaan, kun Rainellakin on käämi kärvähtänyt. Metsälenkeillä ei olla juurikaan käyty, kun mulla on kammo ihmisen sontaa kohtaan. Täytynee kerätä rohkeutta, jotta pojat pääsis päästelemään höyryjä ulos ja itse saisi nauttia syksyn väreistä ennen kuin lumi peittää ne alleen.