Vappumarssi suoritettiin aamupäivällä Peikkometsän maisemissa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, linnut lauleskelivat ja metsä tuoksui ihanan keväiseltä. Lenkin puolivälissä suoritettiin tankkaus, koirien piknik, josta taltioin muutaman otoksen.

Ihania tuoksuja, herkullisia makuja!

Raikasta drinksua!

Raisku ihmettelee omaa kuvaa.

Tuure syö turpeita...

Kaivetaan, maistetaan. Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä!

Tuure tyhjentää, Raine tankkaa. Luonto balanssissa.

Tuure tarkkailee lintua, joka kuvassa näyttää ihan tahralta.

Viime perjantaina oltiin myöskin Peikkometsän lenkillä heti töistä kotiuduttuani. Pidän koirulit aina vapaana, sanoi sitten säännöt tai lait mitä tahansa. Treenaillaan patikoidessa koko ajan enemmän tai vähemmän luoksetuloa. No viime perjantaina vastaan polulla tuli nuori mies kahden koiransa kanssa. Rainen sain luokse, mutta Tuure oli liian kiinnostunut "uusista tuttavuuksista", eikä suostunut tulemaan meidän luokse. Siinä hetken huhuilun jälkeen huusin sille miehelle, että mitäs nyt tehdään. Se huusi takas, että vie asia loppuun, vaadi se luoksesi. Ja mä jatkoin huutelua. Tulihan se Tuure vihdoin luokse ja namia sateli taivaan täydeltä. Sitten läksin koirien kanssa ohittamaan tuota paikallaan seissyttä miestä (jonka koirat tyynen rauhallisina istui nätisti ja hiljaa paikallaan). Iskin namit koirien nokan eteen ja kehuskelin kokoajan ohi, hyvä, hyvä, ohi.... Ja toivoin, että oltais päästy tilanteesta mahdollisimman nopskaa ja kunnialla ohi. Sitten se ukko kehtas kysästä, että eikös toi ole lahjomista. Mä katoin ylös ja sanoin, että jos et pidä turpaas kiinni, niin täältä alkaa tulla turpaan. Hupsis. Kai se ymmärsi huumorin, kun sitten pidemmän tovin siinä vaihdettiin ajatuksia ja kokemuksia koiraharrastamisesta. Lopuksi sitten vaan totesin sille, että tällä kertaa selvis ilman turpiinsaamista ja se siihen sitten vaan, että täytyy pitää suurempaa suuta... Hahaa. Olipas hauska tapaus.

Samaisella lenkillä hetki tuon tapahtuman jälkeen, tultiin kuvissa olevalle tankkauspaikalle. Tuurella oli niin paljon intoa ja virtaa. Kauheella vauhdilla se juoksi ja kohelsi. Raisku lipitteli vettä ja Tuure ajatteli varmaan kans tulla juomaan kalliolle, mutta sen vauhti oli aivan liian kova ja jarrujen teho ei millään riittänyt pysäyttämään sen vauhtia. Se oli menoa. Plumpsis. Vauhtia oli sen verran, että ainakin metrin sen täytyi uida takaisinpäin ja sitten sain niskavilloista poitsun ylös. Tuure heitti talviturkin kertaheitolla ja todisti, että osaa se uida! Voi sitä hepulia uimaepisodin jälkeen. Ja taas oli virtaskaa... Niinku aina. Huoh.