Tänään pojat muistivat Hussea hussenpäivän kunniaksi pienellä puketilla, jossa oli lukemista pimeisiin talvi-iltoihin. Aamupalan jälkeen lähdin koirien kanssa metsään ulkoilemaan. Suunnittelemani paikka oli varattu metsästäjien käyttöön, joten ajoimme hiekkakuopille. Mainiosti nekin maastot sopivat sunnuntaikävelylle, vaikka vastaan tulleet "mopoilijat" hiukan häiritsivät rauhallista ulkoiluamme.

Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan Hannan ja koirien kanssa kohti Turkua. Raikun kanssa jäätiin matkalla ATT:n hallille kisoihin ja Hanna jatkoi loppujen koirien kanssa Katjan järjestämään DNA-testiin. Hallilla olin yllättävän rennoilla fiiliksillä ja tavoitteeksi olin laittanut meille saada tuloksen. Eka rata ei ollut kovin vaikea, mutta ei mikään ihan läpihuutojuttukaan. Ihan hyvää rataa tehtiin, vaikka olihan siinä sellainen varmistelun tunnelma. Alku oli aika hidastempoinen, mutta ekasta hyppyesteohjauksesta selvittiin hienosti ja putkien oikeat päät löytyivät! Keinu suoritettiin kohtalaisella ajalla, kepit menivät virhepisteittä ja kontaktitkin otettiin juuri ja juuri, joten tulokseksi saatiin täysi nolla! Hilkulla oltiin alle ihanneajan ja kun ei ollut muita nollia, saatiin kakkosissa eka luva-nolla. Ilta meni siis yli odotusten.

Toisella radalla oli hiukan vaikeampia kuvioita. Radalla oli kivasti pieniä haasteita, A:ta ja putkea vierekkäin ja hyppyesteiden linjat olivat hiukan kinkkisempiä. Ennen meidän suoritusta yritin painaa mieleeni kaikki radan esteet, sillä tällä radalla oli jonkin verran enemmän muistettavaa kuin ekalla. En tällä kertaa halunnut sössiä rataa unohtamalla minne seuraavaksi pitäisi mennä (niin kuin viime sunnuntaina). Pikkasen tais siinä jännittää enemmin kuin ekalla radalla ja meidän suoritus meni enemminkin varmistelun puolelle. Sössin ja sorkin puomin jälkeen, kun varmistelin, että Raine varmasti menee oikeaan päähän u-putkeen. Siinä suttaantui aikaa. Keinu meni taas ihan mukavasti, mutta kepeillä sitten viimeinen keppi jäi välistä, enkä siinä enää ehtinyt lähteä sitä korjaamaan ja jatkettiin eteenpäin ottaen siten radalta HYL. Loppuun selvittiin ilman virheitä, vaikka ei se suoritus ehkä parasta mahdollista ollut... Keppien vitosella oltais oltu toisia, mutta turha tässä on enää jossitella. Hauskaa meillä oli (mikä on pääasia)!!

Oli itse asiassa aika mukava käydä kisaamassa illalla. Todella erilaista verrattuna aikaisiin aamustartteihin. Oli mukava, kun Hanna oli lämmittelemässä Raiskun ekalle radalle, joten sain keskityttyä itse vain rataan. Ja olihan se erityisen mukavaa, kun oli matka- ja juttuseuraa reissulla. Harmi, että yhteisiä reissuja meillä ei tulevaisuudessa tule olemaan juuri laisinkaan. On meinaan mukava parantaa maailmaa ja puhua asioita maasta taivaaseen, niin matkat menevät nopeampaa kuin huomaakaan.