Meinaan kettu meidän koiria. Eilen lauantaina oltiin Kyrössä Katjan järjestämissä keinoluolatreeneissä poikain kanssa. Saavuttiin paikanpäälle aika viime tingassa ja muut koirat olivatkin käyneet jo tervehtimässä kettua. Bessien työskentelyä pääsin hetken seuraamaan, kunnes työvuoro siirtyi Tuurelle. Tuurea jänskätti vielä oudot tuoksut ja hieman keskittymistä vaikeutti paikalla ollut yleisö. Yleisö poistui paikalta ja pojalle annettiin enemmän aikaa - avot, yht'äkkiä meidän junnu hoksasi ketun ja alkoi armottomasti haukkua. Siinä olikin se, mitä näistä treeneistä lähdettiin hakemaan. Kovasti hienoa!

Raisku vuorostaan räksyttää ketulle jo kuin vanha tekijä, mutta pimeään luolaan pojasta ei vielä ole menijäksi. Tarttee varmaan rakentaa Rainelle oma pimeä putki, jossa se saa harjoitella liikkumista. Ja tietty pahitteeksi ei olis kettu, joka juoksis niinku elävässä elämässä. Tämänpäiväinen kettu osas kyllä sähistä ja ärsyttää. Muutaman kerran ittekin pelästyin sitä kulmahampaatonta puuhkaa. Kääk. No nyt pidämme ketustelusta tauon ja jatkamme harjoituksia taas loppusyksystä. Saavat molemmat haudutella asiaa ihan rauhassa. 

Samalla keikalla pääsin tutustumaan Bessien pentuihin ja pentujen innokkaisiin omistajiin. Katja oli keittänyt termariin kahvit ja siinä kahvittelun lomassa oli kiva kuulla uusia parsontarinoita. Ja kerran kun oli paljon parsonpositiivista väkeä paikalla, ajattelin käyttää tilanteen hyväksi ja tarkastutin Tuuren hampaat isommalla porukalla. Hienosti Tuure antoi katsoa hampsulit.

Kotimatkalla poikettiin peikkometsään, josta lumi on alkanut sulaa hurjaa vauhtia. Metsä oli melkoisen märkä, mutta menoa se lainkaan haitannut. Koirulit kirmasivat ja junnulta tais muutaman kerran "karata mopo kädestä". Meinaan vaan, että Tuure ei oikein vielä hallitse omia voimiaan ja hyppylahjojaan. Jäpikkä painaa sata lasissa ja sitten tulee oja tai oksia, joiden yli pitäis hypätä. Hyppy lähtee, mutta koskaan ei osaa varmuudella sanoa, mihin se lento päättyy. Muutaman kerran tuli sellanen olo, että tosta sen tassut ei kyllä selviä... Vielä tuo pikkuherra on yhdessä kasassa, mutta pikkasen aina jänskättää, kun vauhti on niin kovaa! Ja jo muutaman kerran ollaan tassuja käyty näyttämässä lääkärissä...

Kettuilun vuoksi meiltä jäi väliin Lägin hallicupin finaali. Kuulin, että Marju oli ollut siellä tuomaroimassa. Olis varmaan pärjätty hyvin, kun ollaan Marjun ratoja talven mittaan käyty harkkaamassa. Heh, vitsi vitsi. Sain ilokseni tänään kuulla, että sijoituttiin cupin kokonaispisteissä neljänneksi. Se on aika hienoa, koska ollaan käyty kisaamassa vain kaksi kertaa ja kolme parasta tulosta lasketaan. Hyvä, hyvä, maailman paras agility-Raine!

Tänään vaihdettiin lenkkimaisemia ja lähdettiin aivan eri suuntaan metsälenkille. Paikan virallista nimeä en muista, mutta itse kutsun metikköä Hirvimetsäksi tai Sienimetsäksi. Metsästä löytyy paljon hirven ja peuran jätöksiä ja ollaan kerran ihan oikeesti törmätty ihan oikeeseen hirveen vasoineen siellä. Ja niitä ihania hirvikärpäsiäkin siellä on aivan valtavasti, eteenkin sienestysaikaan. Ja tuo metsä on muuten erinomainen kanttarellimetsä. Tässä kuvia tämän päivän lenkiltä.

Kevät tuli, lumi suli, puro sano puli puli...

Lumen alta paljastuu tuoksuja.

Raiskun lempparipuuhaa on kaivaa. Mitä likaisempaa, sen parempaa...

Tuure löysi luun, joka maistui gutilta.

Löydätkö kuvasta pastorit?

Vihje: niitä on kaksi.

Tuure tsiikaa veikan perään.

Lisää keväistä metsää.