Loma alkoi kaksi viikkoa sitten Agirodun merkeissä sunnuntain joukkuekisoilla. Raisku oli mukana kisa- sekä alojoukkueissa. Oltais kyllä sen päivän taitojen mukaan kuuluttu vain alojoukkueeseen. Sen verran huonoja oltiin. Kilpailevien medien rata oli sikavaikea! Ohjaaja ja koulupoika olivat molemmat huonossa vireessä ja kerättiin 55 virhepistettä. Tän vuoden ehdoton ennätys! Ja aikaa meni vaikka kuinka... Alokisa käytiin iltapäivästä ja Raikkelin mehut olivat lopussa jo ennen starttia. Huolimattomalla ohjauksella saatiin pari kieltoa. Sain koko radan vetää Rainea perässä ja etanavauhdilla mentiinkin. Suoritusten puolesta reissu oli ihan kakka, mutta tapahtuma oli ehdottomasti mukava. Oli kiva nähdä parsonporukkaa ja vaihtaa kuulumisia. Ensi vuonna takuulla uudestaan!

Aloradalla Raisku the high jumper ans his not so good coach.

Pukukisan voittajat - Latino lover and his ladies lehtolapsineen.

Poikien agitreenit jäivät viime viikolla väliin. Tuuren treenit skipattiin autonostoreissun takia ja Rainen treenit rankkasateen vuoksi. Saattoi olla, että podin pientä agilitymasennusta ja siksi mulla ei ollut inspistä treenata. Keskiviikkoaamun ekstratreeneihin kuitenkin mentiin ja mukavaahan meillä oli, vaikka ohjaaja oli hiukan flaati. Tuurekin veti innolla pientä estesarjaa. Hitsi, että se on hieno poika!

Eeva ja Enni Klaukkalasta kävivät viime tiistaina meillä kylässä. Hienosti pojat suhtautuivat pikkuvieraaseen ja alun hämmästelyjen jälkeen Rainen piti pitää silmällä Enniä koko ajan. Perjantaina Sanna ja Esa Lassilasta tulivat pelailemaan Frisbeegolfia. Illalla pyörähdettiin Knipanissa drinksuilla ja lauantaina tutustuttiin Fiskarsin miljööseen.

Pikku-E.

Turistit Fiskarsissa.

Sunnuntaina oli Karjaan näyttely, jonne olin lupautunut talkoohommiin. Kahdeksasta kuuteen meni siellä erinäisissä hommeleissa ja ihmetellessä. Nelisen tuntia tuosta ajasta seisoin mäyräkoirakehän reunalla odotellessa. Olin lupautunut esittämään Mollyn (Johanin äitin mäyräkoiran) ja saksalaistuomarin aikataulut hiukan venähtivät. Tarkka mies vaan ei täsmällinen. Molly mitattiin, siirrettiin kääpiöistä normeihin ja rekisteröitiin uudelleen. Kehässä Molly laukkasi ja pomppi eli liikettä ei voitu arvostella. Kovin kaunis ja hyvä koira, mutta H. Täytyy puolustella, että hiukan (tai aika paljon) oli kuoppanen nurmikko alla ja kun tuota jalkaa ei neitoselle ole kauheesti suotu niin liiku siinä sitten kauniisti. No se oli kaikille sama. Onneksi isot koirat ja parsonit esitettiin nurmikolla, joka muistutti golfradan greeniä. Hanna ja Ada silosääri hurmasi Hartsan parsonkehässä. Siitä jo toinen serti ja vsp. Onnea, kerrassaan upeaa!

Tällä viikolla ollaan eletty oikeaa koiraperheen elämää. Johanin vanhemmat lähtivät lomareissulle lauantaina, joten Molly ja Beata jäivät meidän hoitoon. Johan oli viikonlopun niiden kanssa niiden omassa kodissa ja maanantaina kaikki sitten muutti meille. Beata on 16 vuotta vanha mäyräkoiraneiti, jonka liikkuminen alkaa olla aika työlästä. Paljon unta ja pieniä lenkkejä useasti. Vaikka Beatan kanssa on ulkoiltu säännöllisesti ja usein, niin silti pissoja on tullut sisälle. Varmaan protestiksi heitteille jätöstä. Niin Beataa! Molly ja Tuure ovat kuin paita ja peppu siis ihan parhaat kaverukset. Välillä Tuure on vaan niin raju leikeissään, et Mollya pelottaa. Mut eikös nuo nuoret pojat bruukaa olla hiukan rajuja... Kaikki ovat edelleen elossa ja ehjin nahoin. Aluks Raine hiukan tylytti tilaisuuden tullen Mollya, mutta hienosti ovat pojat jakaneet ruuat, sängyt, kuljetusboxit ja huomion tyttöjen kanssa.

Maanantaina lenkkeiltiin sateisessa Peikkometsässä. Ei tarvinnut pelätä, että muita tulis vastaa. Illalla Tuure pääsi treenaamaan agilityä. Harjoiteltiin sylkkäriä, rengasta, pöytää, keinua ja pientä estesarjaa. Tuure oli ihan maailman ihanin pikkuagikoululainen. Pitäis vaan käydä itsenäisesti treenailemassa asioita, jotta päästäis joskus vaikka möllikisoihin. Mut ei meillä ole mihinkään kiire. Hiljaa hyvää tulee. Ei kuulu kyllä Tuuren mottoihin... Tiistaina oltiin mustikkametsässä ja keräsinkin pikkuapureiden kera piirakkaan mustikat. Tuure halus ehdottomasti aina saman mättään marjat. Ja välillä kusta lorautti ihan viereiseen varpuun. Äijä. Samalla reissulla käytiin kurkkaamassa, josko kanttarelleja olis putkahtanut esiin, mutta ei näkynyt sienen sientä. Illalla oltiin Raiskun kanssa agitreeneissä ja jätkä oli ihan liekeissä. Tehtiin tosi vaudikkaita pätkiä ja treenattiin kääntöjä. Raikku teki ihan parastaan ja taas kipinöi kisakipinä... Tänään vietettiin lomapäivää Johanin siskon perheen mökillä. Olikin lämmin ja aurinkoinen päivä, joten kaikki koirat (ja ihmiset) kävivät uimassa. Jopa Beatakin. Ratkiller Frisky a.k.a Raipesteri lahtas kaks pientä hiirulaista varaston takana. Piti tulla oikein yleisön eteen syömään saaliita, jotta varmasti asia huomattiin. Isäntäväki oli tyytyväistä sakkia tottakai!

 Raine ihmettelee, kun maa tärisee...

Sehän on Molly ja Tuure. Vauhtihirmut.

Janoiset sankarit.

Sankareista puheenolleen. Meillä oli täällä yksi yksivuotias sankari. Lauantaina oli Tuuren ensimmäinen syntymäpäivä! Kovin suuresti ei niitä ehditty tuolloin juhlia, mutta joviaali sankari tarjosi koko koiraväelle maksalaatikko-sydänateriakuorrutus kakkua nakki- ja raksuhöystein. Sankari itse söi sen suurimman palan. Herkullista. Katsokaa vaikka itse.

Yhtään ei jäänyt näille lautasille.

Isoveikka ja pikkusankari.

Tästä pikkuisesta söpöliinistä...

...on kasvanut aivan ihana ja upea nuori mies.