Maanantaina Raine pääsi salamatkustajaksi työreissulleni. Raiskun oli pakko hypätä kyytiin heti aamusta, jotta ehdimme Espooseen parturiin puoli neljäksi. Ja kovasti tiukkaa teki keretä (ylläri, ylläri), vaikka aikataulu päivälle oli tiukasti laadittu minuutti minuutilta etukäteen. Rainen turkki on voimissaan. Suoraan sanottuna, en olis uskonut, että poika vielä jonain päivänä kasvattaa näinkin upean turkin! Ja siistimisen jälkeen Raisku on nyt aivan valmis vaikka näyttelyyn vietäväksi. Vautsivauvau!

Meillä asui ennen tällainen karvaturri. Harmi, ettei siitä "uudesta hemmosta" ole tuoreita kuvia. Kyllä kelpaisi esitellä!

Tuure joutui puolestaan maanantaina viettämään päivän yksin kotona. Taisi olla pikkupojan eka pitkä päivä ihka yksin. Husse kävi lounastauolla ulkoiluttamassa Tuuren ja tsekkaamassa tilanteen. Hienosti Tuure osasi olla kotona itsekseen. Ilman suurempia remontteja. Illalla pojat pääsivät vielä koirapuistoon juoksentelemaan Toscan ja Hipsun kanssa. Harmittavasti kesken parhaiden leikkien Tuure loukkasi toisen tassunsa ja sen illan osalta leikit oli leikitty. Kotona tassu "tupottiin" ja toivottiin, että tassu saisi olla rauhassa ja paranisi mahdollisimman pian.

Tiistain agitreenit jäivät väliin, kiitos mun työkiireiden. Kovasti harmissani siitä en kuitenkaan ollut, sillä välillä ja aika usein hiekkapöllyssä treenaaminen ei vaan meinaa huvittaa. Toki on hienoa, että meillä on talvitreenimahdollisuus, mutta aina treenien jälkeen hiekkaa ja pölyä on joka paikassa. Vaatteet, koira ja auto ovat pienen huollon tarpeessa ja oma nokka on täynnä sanonko mitä... Vaikka kyllähän sitä tekee mitä vaan, että pääsee Raiskun kanssa agikentille juoksemaan <3

Tänään, lauantaina, on ollut oikea koirain päivä! Aamulla ajeltiin mätsäriin, joka järjestettiin Paimiossa Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksessa. Paikalla oli valtavasti erinäköisiä ja -kokoisia koiria. Ennätin hienosti esittää molemmat koirat, vaikka kehät pyörivätkin päällekkäin. Ensin oli Rainen vuoro ja tuomari yllätti meidät punaisella nauhalla. Arvostelu oli kaikinpuolin erinomainen, paitsi esiintymisen kohdalle oli ruksattu hyvä. Samanlinjaisen arvion sai myös Tuure, joka puolestaan sai sinisen nauhan ja syynä siihen tuomarin mukaan oli pojan kävely "kolmella jalalla". Tuuren tassun paraneminen sai takapakkia aamun lenkillä, kun vastaan tuli koira, josta Tuure riemastui ja siinä riemastuksessa tassu osui jonnekin pahasti ja vanha kremppa sai kyytiä. Harmi, kaikin puolin. Jäimme kuitenkin odottelemaan loppukehiä ja niistä lennettiin molempien kanssa ulos saman tien kuin leppäkeihäät. Mätsäristä jäi käteen kovasti kokemusta ja vahvistusta siitä, että esiintymiseen tarvitaan rutkasti lisää harjoittelua. Molempien kanssa. Lisäksi matten massuun jäi pari grillimakkaraa jaffan kera. Toivotaan, etteivät jää reisille ;-)!

Mätsäristä suunnattiin suoraan ATT:n hallille Lietoon treenaamaan agiliitoa Tammisaaren koirakerholaisten kanssa. Stina oli järjestänyt meille tuon pramean hallin tilat sekä treenarit, jotka antoivat meille hurjasti uutta ja tärkeää vihiä treenaamisen saloista. Yhdellä radoista treenattiin keppejä, toisella keskityttiin kontakteihin ja kolmannella radalla päästiin vauhdin hurmaan. Pelkäsin Raiskun olevan liian uupunut päivän koitoksista, mutta hienostihan poika jaksoi treenata vielä alkuillastakin. Raisku painoi ihan hurmoksessa ja treeneistä jäi oikein hyvä mieli. Vauhtia löytyy ja kontaktit on (köh köh) kunnossa, mutta keppien kanssa on vielä puuhattavaa. Kunhan päästäis niitä useammin treenaamaan, niin alettais pikkuhiljaa olla valmiita ihan oikeisiinkin kisoihin. Ehkä... Tuure sai eräitä tärkeitä vieraita hallille, joten ihan ilman huomiota ei pikkumiehen tarvinnut autossa kököttää treenien ajan.

Tässä vielä muutama kuva Tammikuun arkistoista.

Katu-uskottava?

Veljekset leikkii Taikkulan tuliaispaidoissa.

Välillä meno äityi aika villiksi.

Tuure is the King!

Raine the pusukone.