...on vääjäämättä edessä, sillä huomenna mennään Raiskun kanssa taas agikisoihin. Oon viikon verran saanut (salaa) mielessäni hehkutella viime viikonlopun saavutuksia. Olo on luottavainen ja nollapaineita ei pitäisi olla. Nimenomaan pitäisi. Mutta kun viime viikonloppuna niitä nollia tuli kaksi, ja jos nyt tulisi vielä yksi, niin noustaisiin kakkosiin... Tää on loputonta!

Meillä on ollut oikein mukava viikko! Sunnuntaina oli Tuuren viimeinen agitreenikerta, jolloin meille oli järjestetty jatkoryhmien kanssa yhteinen möllikisa. Rata oli helppo, suora ja lyhyt möllirata. Ei vaan olla Tuuren kanssa suuremmin ratoja treenailtu ja sen kyllä huomas meidän suorituksesta. Tuurella on valtava vauhti päällä ja mun on vaikee vaihtaa tyyliä Tuurelle sopivaan ohjaukseen. Nuo pojat kun ovat niin erilaisia! Rata meni muuten ihan mukavasti, mutta muurilla tuli stoppi ja jäätiin siinä pöyrimään edes ja takas. Muuria siis harjoittelemaan! Kontaktit Tuure osaa superhienosti! Oltiin toiseksi viimeisiä 30 vp:llä ja pienellä yliajalla. Hauskaa kuitenkin oli!

Maanantaina käytiin sienimetsällä ja kotiin tuotavaksi meillä oli kakkapussilliset kantsuja ja suppiksia. Metsä oli täynnä hirvikärpäsiä. En oo vielä koskaan aiemmin noin valtavaan määrään törmännyt. Mulla oli huppu tiukasti päässä, mutta silti ne saakelit pääsi takin sisään ja kotona sain niistä viimeisiä listiä. Hyi hitto! Valkoisia poikia ne kärpäset ei tunnu haittaavan ja itse asiassa en ole koskaan niissä hirvikärpäsiä nähnyt. Epistä!

Tiistaina oli Rainen agitreenit. Käveltiin treeneihin, jotta saatiin kropat lämpimiksi. Raine tietää heti, mihin ollaan matkalla. Siinä ei paljon poika ehdi rakkoaan tyhjentää, kun kiire treeneihin on ihan kamala. Treenailtiin paria eri rataa, jotka meiltä meni ihan mukavasti. Toisella radalla putken jälkeiset kepit oli pikkasen liian vaikea pala, kun Raine ei vielä osaa mennä keppejä mun edeltä hakemaan, vaan odottaa meikäläisen tukea. Sitä siis täytyy treenailla. Ja toki paljon muutakin... Oli kiva kuulla koutsilta, että hänen mielestä me ollaan kehitytty hurjasti ja näyttää ihan siltä kuin oltais löydetty yhteinen sävel. Snif niin ihanalta ne sanat ja treenit tuntuivat!

Keskiviikkona oli koirayhdistyksen ylimääräinen kokous, jossa keskusteltiin treenihallin vuokrauksesta ja tekonurmen hankinnasta. Monenlaista keskustelua saatiinkin aikaiseksi ja lopuksi oli asiasta äänestys. Itse äänestin hallin puolesta ja koko loppuviikon olenkin sitten surkutellut, että menin niin tekemään. Siis tottakai olen hallin puolesta (mikäs sen mukavampaa kuin treenata tekonurmipohjaisessa, hyvin valaistussa hallissa), mutta itse en ole valmis tekemään niin paljon töitä sen eteen kuin tarvetta olisi. Toisaalta kokouksessa oli henkilöitä, jotka vannoivat olevansa valmiita panostamaan projektiin, joten osallistumalla talkootyöhön kannan varmaan sitten oman korteni kekoon. Mutta tosiaan, enää en halua osallistua mihinkään työryhmän istuntoihin sun muihin. Sen ajan vietän mieluummin omien koirien kanssa puuhaillen. Itsekästä...

Torstaina löysin uuden parhaan ystävän, Bliwin! Käytiin poikien kanssa kaupungilla ja Ramsholmenilla kävelemässä. Mukaan otin Bliw-saippupurnukan täytettynä vedellä ja se sai toimia apuvälineenä, kun kohdattiin matkan varrella muita koiria. Pääsinkin heti testaamaan sitä, kun ohitimme puistoa, jossa nuorehko poika ulkoilutti suurehkoa mustavalkoista koiraa. Siihen loppui Tuuren räksytys. Se toimi! Seuraavaksi vastaan tuli pari chihua ja sama juttu. Pikkujätkänpätkä hiljeni ekan ruiskaisun jälkeen. Namia ja kehuja sateli taas tilanteen jälkeen! Suurin koitos oli, kun ohitettiin kahden bernin kotipihat. Siinä Tuuren oli ihan mahdoton olla aukomatta kitaa usempaan kertaan ja sain suihkia purkista monta kertaa. Mutta taas se toimi ja Tuure oli loppujen lopuksi hiljaa. Hieno poika! Raine tietää tasan tarkkaan, mistä on kyse ja se osasi olla hiljaa koko reissun. Mutta jos ystävämme Bliw ei olisi ollut matkassa, olis se kävely mennyt hiukan eri fiiliksissä. Toinen purkki on jo ostettu, ja odottelen, et sekin pääsee oikeeseen käyttöön, jotta voin varautua kävelyihin kahdella aseella. Latinki kun on rajallinen! Perjantai-aamun kävelystä tuskin tarvii edes enemmin mainita, kun homma on alkanut luistaa niin hienosti! Ihanaa!

Eilen päästiin Hannan ja koirien kanssa Lohjalle Marjun treeneihin upeassa syyssäässä. Isot koirat pääsi ensin treenaamaan rataa, jossa treenattiin mm. kaukokontaktia, välistä vetoa ja putkeen ohjaamista kaukona. Oltiin heti ekan treenivuoron jälkeen ihan puhki, sillä sen verran rankkoja ja vaikeita Marjun treenit ovat! Itse olin vähän koomainen ohjaaja ja sellainen oikea jämäkkyys puuttui. Rainekin tais väsähtää ekan treenin jälkeen ja vauhti ei ollut toisella kerralla ihan yhtä kova, vaikka ihan kohtalaista suoritusta tehtiin. Toisella radalla treenattiin putkeen ohjausta A:n ollessa vieressä houkuttimena, hypyillä välistä vetoa, sylkkäriä ja flippiä. Aika vaikeita juttuja siinä oli meille, mutta uskokaa tai älkää, me tehtiin ne jutskat pienen harjoittelun jälkeen! Hyviä treenivinkkejä omiin treeneihin! Tuure pääsi harjoittelemaan muuria, takaakiertoa, putkea, puomia, välistä vetoa, pitkää hyppyä, kauko-ohjausta ja keppejä. Tuuren kanssa kaikki harkat meni oikein hyvin, vaikka välillä sen oli ihan hirmuisen vaikea pysyä paikoillaan tai keskittyä... Mutta turha poikaa soimaamaan, sen verran nuori kaveri on kyseessä. Ja esteet Tuure osaa mun mielestä jopa paremmin kuin Raine...

Tänään käytiin pitkästä aikaa hiekkakuopilla kävelemässä. En oo uskaltanut sinne pitkään aikaan mennä, kun aina ei voi tietää, minne tuo pienempi koira katoaa. Vieressä kun menee toisella puolla junarata ja toisella puolella maantie. Toki niihin on pikkasen matkaa, mutta kun noi saa vainun niin pienetkin matkat menee nopskaa... Tuure tykitteli kuin gebardi. Se on kyllä niin nopee! Vähän matkan päässä ampumaradalla oli kisat tai harjoitukset ja pauketta kuului vähän väliä. Pojat ei siitä paukkeesta ollut moksiskaan. Hienot pojat!

Illansuussa trimmasin Tuuren ja pikkasen aloittelin Rainenkin trimmaamista, mutta sitten tuli hämärää ja piti lopetella hommat tältä päivältä. Raine on vähän sellasen rupusen näkönen, kun karvaa puuttuu sieltä täältä. Tällä kertaa ajattelin kokeilla trimmata Rainen ihan itse. Onneksi Hämeenlinnan ryhmikseen on vielä puolitoista kuukautta eli (lähes) kaikki on korjattavissa, jos homma riistäytyy käsistä! Katjalle ja Marjalle tiedoksi, että Tuure on hienosti ja asiallisesti trimmattu ja tosi komeen näköinen. Erkkariin on vielä kuukausi, että no worries ;-)!!!