Enää ei olla lomalla, vaikka blogin hiljaiselosta niin voisi luulla... Vaan ei kauaa töissäkään. Syksyllä puhaltaa uudet tuulet ja toivottavasti syksy tuo enemmän aikaa pojille. Kaikille niille. Nyt kuitenkin pientä turinointia menneestä.

Tänään tehtiin retki Porvooseen ryhmänäyttelyyn. Kaikenlaista muuta ilmaa toivoin, mutta en rankkasadetta. Rainen turkki ei sellaista kestä... Pidin pojan kopassa ja sadetakissa mahdollisimman pitkään, jotta turkki pysyi mahdollisimman siistinä. No eikös meidän vuorolla tullut vettä kuin Esterin peestä. Tuomari pyysi meidät teltan alle suojaan odottelemaan pöytävuoroa. Kohteliasta. Tuomari oli muutenkin oikein mukava ja varma otteissaan. Raine antoi kuopsuttaa kaikki paikat ilman minkäänlaista vastaan panemista. Kaiken kaikkiaan meillä meni tosi kivasti päivä ja oltiin ihan voittajia kehän jälkeen hurjine tuuletuksineen. EH ja luokan kakkonen kivalla arvostelulla. Ihan huippua! Kiitos Terhille ja Tarjalle kannustuksesta ja näyttelytreenistä, Saaralle trimmausavusta ja tamperelaisille kilpakumppaneille vinkeistä ja kannustuksesta näyttelypaikalla. Ja ei kun seuraavia näytelmiä suunnittelemaan...

Kesälomaa vielä muutamalla sanalla muistelen. Selvittiin neljän koiran kanssa puolentoista viikon ajan aika mallikkaasti. Vaikka olihan se aikamoinen maratooni täältä kerrostalon kolmannesta kerroksesta ilman hissiä tai omaa pihaa. Samaisella viikolla Raine alkoi oireilemaan nenäpunkkia ja ihan halpa ei apteekkireissu ollut, kun neljälle koiralle ostin Strongholdia tuplasatsit. Elämä on! Samalla kertaa huomasin, miten vaikeaa tällä kylällä on saada eläinlääkäriä kiinni. Privaatti oli lomilla, kaupungin eläinlääkäri vastaa puhelimeen vain kahdeksasta yhdeksään ja viestiinkään en saanut vastausta, kun ei kerran kiireellisestä asiasta ollut kysymys. Karjaalla sama homma. Inkoon privaatin sain kiinni, mutta olis täytynyt lähteä ajelemaan sinne paikan päälle hakemaan lääkkeitä. Sitten muistin Nordströmin Annan, Kiskon eläinlääkärin, joka auttoi meitä viime syksynä Tarjan vinkistä. Hän soitti apteekkiin reseptin ja saatiin homman hoito aluilleen heti samana päivänä. Aivan ihana ihminen! Sitten vaan tuli mieleen, että miten kävis, jos oikeesti olis hätä...

Lomalla treenattiin agilityä erittäin epäsäännöllisesti. Melkeinpä olis voinut sanoa, että oltiin tauolla. Yhtenä viikonloppuna tehtiin Rainen kanssa neljä episstarttia ja komea hyllyputki. Kyllä huomas, että oltiin lomatunnelmissa! Viimeisen lomaviikon perjantaina käytiin Lohjalla Marjun treeneissä toteamassa, että toivoa vielä on. Ja lauantaina päästiin kokeilemaan mejästelyä Katjan järjestämissä treeneissä Tarvasjoella. Päivä oli oikein antoisa. Kiitos Katjalle, Kaisalle ja muille osanottajille! Pieni mejä-kärpänen pääsi puraisemaan ja viime sunnuntaina tein pojille 200 metrin jäljet metsään. Ihan nappiien ei se harjoitus kuitenkaan mennyt. Taisi pojat olla liian väsyneitä ja voi olla, että jälki oli liian tutussa maastossa. Verta löytyy vielä jemmasta, joten varmaan pian taas kokeillaan uudelleen.

Loman jälkeen ollaan treenattu jonkin verran näyttelykäytöstä. Sain Hannalta lainaan trimmipöydän ja ollaan tehotreenattu muutamana iltana pöydällä seisomista. Tuure on sitten jatkanut pöytätreenejä työpöydällä ja jopa keittiön pöydällä. Viime viikolla just ennen, kun olin lähdössä töihin, menin vielä keittiöön jotain hakemaan, niin jäpikkä makoili ruokapöydällä ihan muina miehinä. Menin siitä niin hämilleen, että en edes muistanut torua vaan nostin Tuuren alas mahdollisimman nopskaa pöydältä. Varmaan on sen vakkariharrastus, kun niin rennosti sielä makoili. Vain webbikamera vois varmistaa asian...

Kuvia en ole saanut koneelle, vaikka muutama helmi on uudella kameralla tullut taltioitua. Jospa tässä saisi aikaiseksi tutustua kuvien ottoon ja käsittelyyn ja saisi niitä vielä tänne useammain kaikkien iloksi. Svennestä on meinaan niin reippaita kuvia, joita haluaisin mieluusti kaikille jakaa.