Viime viikonloppu viettettiin reissun päällä Pirkanmaalla. Perjantaina suunnattiin Karkkuun, jossa me pidettiin majaa koko viikonlopun. Kyläpaikassa asustelee Voitto-kissa, joka häippäsi nurkilta, kun me poikien kanssa saavuttiin perille. Lähdettiin vielä uittamaan koiria järvelle ja sitten mentiin saunaan. Saunavilvoittelun sivussa Raisku pääsi livistämään ovesta ulos ja sen jälkeen lähimaastossa näkyi vain valkoinen viiva. Kolmisen tuntia saatiin odotella jätkää kotiin, kun se ei houkutteluista huolimatta aiemmin suostunut jahtia keskeyttämään. Kyllähän siinä kävi mielessä, että pitäskö soittaa kisajärjestäjille, että ei taideta olla tulossa, kun ei oo koiraa, jonka kanssa tulis. No tulihan se ja reilun neljän tunnin yöunilla mentiin.

Yöjuoksu painoi Raiskun jalkaa ja ekalla radalla tehtiin reilu kuutisen sekuntia yliaikaa. Harmi, sillä rata oli melko helppo ja normaalisti oltais varmaan juuri ja juuri päästy tuohon ihanneaikaan. Sillä suorituksella oltiin tällä kertaa sijalla 42. Ou jee. Sää oli viikonloppuna todella haastava koirille ja miksei ihmisillekin. Aurinko paahtoi ja tuuli ei käynyt tuonne kisamonttuun juuri lainkaan. Illalla meillä oli vielä toinen startti, joka me oltais ihan sovinnolla voitu jättää väliin. Raine ei jaksanut hypätä edes toista estettä. Etanavauhdilla mentiin muutama este eteenpäin, mutta sen jälkeen madeltiin putken kautta takavasemmalle ja melko äkkiä autolle. Ei mikään elämän tähtihetki. 

Sunnuntaina Tuurekin pääsi kisapaikalle mukaan. Ensin ohjelmassa oli Raiskun FAO-rata. Tavoitteeksi päätin, että suoritetaan rata innolla, meni sitten esteet oikeassa tai väärässä järjestyksessä. Ajattelin vielä ottaa lelun tarvittaessa esiin, jos meno radalla ei Raiskulle maistuisi. Paremmin levätyn yön jälkeen Raine oli taas vauhdikkaammassa vedossa ja suoritettiin rata loppuun asti! Yhdellä putkella Raisku pääs livahtamaan väärään päähän ja siitä tuli hylly, mutta pääasia, että Rainelle jäi radasta hyvä mieli!

Tuuren starttia odoteltiin viiteen saakka. Sitä ennen ehdittiin harjoitella ihmis- ja koirahulinassa olemista. Hienosti pieni suuri mies käyttäytyi. Muutaman kerran piti antaa kylmää kyytiä vesipullosta, mutta suurempia rähinöitä Tuure ei saanut aikaiseksi. Toivoa on, toivoa on! Tosiaan viideltä päästiin tutustumaan rataan, joka oli hyvin pitkälti kentän päästä päähän juoksua. Radalle oli eksynyt myös kepit, joka ei ollut kauheen mukava yllätys. Tuure kun ei keppejä vielä osaa... Onneks meidän porukassa oli useammalla samaa vikaa. Meidän lisäksi joukkueeseen kuului Heta ja Teija, Snoopy ja Saara sekä Sani ja Marju. Siinä järjestyksessä me Möllimöykyt ja hieman kokeneempi ankkurikoirakko suoritettiin kisa. Meno oli ihan sairaan hienoa ja vauhdikasta, vaikka matkalla hiukan ekstrapojoja tai siis aikaa kertyi kepeistä ja puomin kontaktilta. Oltiin kaikki ihan liekeissä ja kisan jälkeen fiilis oli ihan sairaan hyvä! Sitten vasta tunnelma nousi kattoon, kun huomasin, että sijoituttiin hienosti neljänneksi. Hyvä meidän Möllimöykky-joukkue!!

Siihen oli hieno päättää erittäin mukava Agirotu 2010 viikonloppu. Sää ja seura oli mitä mahtavin, kiitos siitä! Ja vaikka kisat ei meidän osalta ihan nappiin menneetkään, niin voimme taas monta kokemusta rikkaampana jatkaa reissua eteenpäin. Ens kerralla täytyy kyllä tarkkaan miettiä, missä yönsä viettää, ettei pääse koira karkkuun! Kiitos Vallesmannille vieraanvaraisuudesta - toivottavasti Voitto tuli vielä kotiin!

Herra Patakunkku.

Hengailua teltan nurkilla.

Marja ja Tuure meidän leirissä.

Isoveikkaa painoi uupumus. Raisku tais olla sumussa koko viikonlopun, kiitos yöjuoksujen!

Pojat ihastui pikku-Siriin.

Eicculikeikkuli ja Marja tempaisivat karsinnoista Finnish Open - finaaliin. Ja finaalisuoritus oli aivan sairaan upea kolmanneks viimeiselle esteelle saakka. Todella hienoa menoa! Onnea!

Pukukisan kolmas - Onnea Pelleparsonit!

Uupunut pikkukisailija.

Koko sakki tais olla melko väsynyt loppumetreillä. Ainakin pienet...

... ja ihan kokeneemmatkin kisamatkailijat. Kiia päivänokosilla.