Tuuren elo ja olo Adan ja Tobyn luona oli sujunut oikein mukavasti! Johan oli hakenut Tuuren yökylästä tiistaina työpäivän jälkeen. Rainekin oli ollut oikein reipas poika hussen hellässä huomassa. Kaikki oli siis sujunut paremmin kuin loistavasti sillä aikaa, kun itse olin keräämässä univelkaa työmatkalla.

Torstaina alkoi uupu sitten painaa ylitsepääsemättömästi. Töistä kotiin ajellessa meinasin melkein nukahtaa rattiin. Muutaman viikon työputki - aikaiset aamut ja myöhäiset illat alkoivat viedä viimeisiä latinkeja akuista. Tämä tarkoitti sitä, että tällä kertaa mun oli nöyrryttävä väsymyksen voittaessa ja jättää Marjun agitreenit väliin. Kamalaa! Ollaan opittu paljon uusia tärkeitä asioita jo muutamassa kerrassa, joten odotin kovasti Marjun treeneihin pääsyä. Torstai-illalla saatiin pieni Toby-serkkupoika viikonloppukylään meille. Sanotaan, että tuona torstai-perjantain välisenä yönä en saanut ainakaan niitä univelkoja nukuttua takaisin. Toby ei oikein yksin saanut nukuttua vieraassa paikassa, joten pikkupojat nukkuivat samassa aitauksessa. Muutaman kerran heräsin siihen, kun pojat touhuivat aitaus paukkuen.

Tuure ja Toby olkkarin aitauksessa.

Perjantaina näpyttelin kompuutteria kotona. Sain jopa jotakin aikaiseksi koirien pissatusten välissä. Taisi edellisen yön tuhtaus väsyttää noita pikkupetoja. Aamupäivällä jopa ehdittiin koko porukalla harjulle ulkoilemaan ja nauttimaan aurinkoisesta syyspäivästä. Iltapäivällä saimme Turusta Anun kyläilemään meille. Oli todella kiva, että Anu tuli kyläilemään ja samalla auttamaan mua noiden poikien kanssa. Sillä välin, kun itse olin kylillä asioilla, Anu ulkoilutti koirat. Vähän ennen viittä lähdimme Rainen kanssa jäljestämään. Tällä kertaa saimme tehdä ihan oikean metsäjäljen. Jälki oli noin 500 askelta pitkä ja jäljelle piti laittaa 5 keppiä. Jäljellä oli kaksi loivaa ja yksi suorakulmainen "mutka". Anna-Stina teki meille jäljen ja mä tein heille jäljen. Koordinaattipalaverin jälkeen suoritimme jäljet. Raine sai aloittaa. Hiukan meillä oli homma hakusessa. Välillä Raisku etsiskeli nameja ja välillä se hokasi, että tässä oli jostakin muustakin kysymys kuin naminmetsästyksestä. Löysimme kaikesta huolimatta kaikki viisi keppiä, joista mä hukkasin yhden kaivellessani taskusta nameja. Kaikenkaikkiaan se oli hieno suoritus Rainelta! Eteenkin kun viimeisestä jäljestyksestä oli kulunut jo neljä viikkoa.

Tuure uusissa valjaissa.

Tuure edestä.

Tänään ollaan yritetty reippaasti ulkoilla sateesta huolimatta. Raine pääsi aamulla tunnin lenkille ja pikkupojat sen jälkeen puoleksi tunniksi harjulle juoksentelemaan. Siinä sai mustikanvarvut ja kepit kyytiä. Likomärät pikkupojat olivat päikkäreiden tarpeessa ja uni mattoikin heti sisään päästyämme. Puhtiunien jälkeen pojilla on ollut energiaa leikkia yhdessä ja Raiskun kanssa. Oikein mukavasti elo on sujunut kolmenkin koiran kanssa. Vaikka kyllä meille (toistaiseksi) nuo kaksi piisaa!

Käpyleikki eiliseltä.

Koirat ovatkin jo unten mailla, joten eiköhän se ole munkin aika mennä pehkuihin, jotta pysyn niiden vauhdissa huomennakin...