Tuure nukkui meillä toisenkin yön hienosti. Kuuden aikaan käytiin asioilla ja sen jälkeen jatkettiin vielä torkkua seitsämään asti! Tuure on antanut meidän nukkua oikein mukavasti. On varmaan Rainelta kuullut, että talossa on takuuvarmasti kärttystä sakkia, jos unet jää vajaiksi...

Lähdin aamukävelylle molempien koiruuksien kanssa tuohon viereiselle harjulle. Tuure sai välillä juoksennella ja välillä matkustaa villapusakan sisällä. Saatiin paljon ihailuja ja katseita. Raiskun mielestä siinä ei ollut mitään ekstraa, että raahattiin sitä pikkuista mukana. Sitä paitsi Raisku on se kylän julkkisparson, joka vilahtelee paikallislehden mainoksessa viikottain... jep, jep...

Tuure maistelee pihalta löytynyttä käpyä.

Tuure auttaa mattea pyykkäämisessä. Isoveli Raine vahtii vieressä.

Tänään pidin kotitoimistopäivää. Listalla oli monenmoista tekemistä, mutta aika moni asia jäi hoitamatta. Kauniimmin sanottuna monen asian hoito siirtyi tuleviin päiviin. Tuure ei malttanut oikein lepäillä ja pissalla piti juosta ulkona tottakai. Sitten pojat innostuivat leikkimään ja ennen kuin olin saanut oikein mitään aikaan, olikin jo lounasaika ja Johan haki mut mukaansa kaupungille lounastamaan. Tuurelle mun lähtö ei sopinut ja se jäi piippaamaan omaan aitaukseen. Kuitenkin ajattelin, että pakko mun on se jättää sinne, koska en mä voi tulevaisuudessakaan jäädä töistä kotiin vaikka mieli tekisi. Ja sitten jos ei olis töitä, ei olis perheellä sapuskaa ja niin edelleen. Eli Tuure sai jäädä aitaukseensa piippaamaan. Varmasti se lopettaisi sen piippaamisen aikanaan. Puolen tunnin lounastauon jälkeen tulin takaisin kotiin. Rappukäytävässä oli hiljaista ja meiltä ei kuulunut mitään koiraääniä. Kun avasin oven, vastassa oli kaksi iloista koiraa. Tuure oli "vapautunut" aitauksestaan ja oli erittäin tyytyväisen oloinen pienimies. Aitauksen kanssa olin eilisen jälkeen tehnyt hiukan huonoja säätöjä ja melkein osasin odottaa tätä samaa, mutta ajattelin, että olen sen verran vähän aikaa poissa, että ei se mitään. Tutkin paikat ja kaikki kämpässä näytti olevan ennallaan. Ei purtuja johtoja, akvaariossa oli vielä vettä... Huh, selvittiin siitä! Pienen leikkihetken ja pissatuksen jälkeen läksin taas kaupungille asioille. Jätin väsyneen Tuuren aitaukseen ja tällä kertaa Tuurea ei kiinnostanut mun lähtemiset. Tällä kertaa "yksinolo" sujui ihan mukavasti!

Tuure omassa aitauksessaan. Isoveikka vahtii unta.

Sanna A. Hajalasta tuli kyläilemään ja tervehtimään meitä. Sanna oli jo pienen vilauksen Tuure-pojasta nähnyt silloin, kun oltiin matkalla Tarvasjoelta kotiin. Poikettiin reissulla Sannan ja Markon luokse hakemaan mun edellisviikkoiset pikkuostokset, joista ei muuten kotona olla puhuttu. Pikkuhiljaa ne koriste-esineet vaan sitten ilmestyvät esille. Hups, tää löytyikin jostakin varastosta. En muistanut, että mulla on tälläinenkin...

Käveltiin kaupungille koirien kanssa. Tuure sai matkustaa Sannan pikkuisen suurentuneen massun päällä. Siinä oli Tuurella melkoisen sopiva paikka reissata. Olenkin viime aikoina kunnostautunut kiusaamalla viimeisillään raskaana olevia naisia... Katja sai kyykistellä Tuuren perässä muutaman päivän ja nyt Sanna "joutui" koirankantohommiin! Soitin Johanin hätiin, kun huomattiin, että ei siitä kaupungillaolosta oikein tule mitään näiden kahden häslän kanssa. Pyydettiin vienosti mies kahville ja kahvittelun jälkeen pojat saivat palata yhtämatkaa kotiin ja me naiset suunnattiin vielä kaupoille. Hienosti hoidettu, suorastaan naismaisen kierosti... No sitä shoppailun huvia ei kauaa kestänyt, sillä kaupat pistävät ovensa kiinni tällä kylällä viimeistään kello kuusi.

Pojat leikkivät ja leikkivät ja leikkivät ja leikkivät...

Raskaan päivän jälkeen Raisku ja Tuure ovat olleetkin melkoisen uupuja. Kuitenkin energiaa leikkimiseen on riittänyt lepohetkien välissä. Loppuilta kuluukin ihan vaan ollessa ja Raiskukin pääsee vain pikkupissalenkille, jotta voimia olisi huomenna haistella ja etsiä jälkiä. Vielä ennen vimppaa pistettä täytyy sanoa, että olen niin todella ylpeä tästä meidän tuoreesta isoveljestä. Raine on ottanut uuden tulokkaan hienosti vastaan ja kohdellut Tuurea oikein hyvin. Osannut leikkiä kauniisti ja tarpeen vaatiessa pistänyt pikkuriiviön kuriin. Ja ettei kehut vain menisi yhteen suuntaan, täytyy kehaista Tuureakin. Tuure on ollut erittäin sopeutuvainen ja reipas pieni pentu! Aivan upea pakkaus!

Tuure ihailee omaa kuvaa. Ja matte ottaa huonoa kuvaa siitä hetkestä.

Ja kiitos teille kaikille, jotka olette löytäneet tänne meidän blogiin ja jättäneet jälkenne! Toivon, että työnantajani ei tänne eksy, jotta en jää kiinni näistä koiranpäivistä, jollainen tämäkin päivä on ollut. Ja anteeksi en pyydä niiltä, jotka ärsyyntyvät sanahirmuista, lauseista ilman pilkkuja ja huonolaatuisista kuvista. Koittakaa vaan kestää!