Pääsiäisloma sujahti koirien kanssa lenkkeillen ja valmiin pöydän antimista nautiskellen. Tutut lenkkipolut alkavat "maistua jo puulta" ja uusia aluevaltauksia tarttis tehdä. Maastoa ja metsää ympärillä on mielinmäärin, mutta kun paikat ovat vielä sen verran vieraita, että on vaikea astua oman mukavuusrajan tuolle puolen. Jos vaikka eksyy.
Pääsiäis- ja yllätysvieraita
Maanantaina saatiin vieraita läheltä ja kaukaa. Useita kymmeniä vuosia sitten pääsiäisnoita kävi meillä kylässä ja toi tullessaan, no, meikäläisen. Oli pitkäperjantai 13. päivä. Aah, niin ihana päivä monelle! Sisko joutui kuuden vuoden valtakauden jälkeen alkaa jakamaan valtakuntaansa ja monet kamppailut siitä on saatukin aikaiseksi. Nyttemmin valtakunnassa on ollut rauhallisempaa, lieneekö syynä vanhuuden tuoma viisaus. Köh. Kovasti kiitoksia vieraille mukavista hetkistä ja tietysti upeista lahjoista! Tie kamerakauppaan vie... Ihanaa vanheta!
Lietolaiset ihastelevat akvaarion valoja ja saloja.
Yllätysvieraat Helsingistä ja Alifrostit Hajalasta. Syövät juu paffilautasilta...
Mutta ihan ite leivoin. Ekaa kertaa, täytyy myöntää...
Terttu, Kerttu ja Matilda. Arvaa kuka on kuka?
Torpedon agitreenit
Eilen tiistaina oli Tuuren kolmas agitunti. Tai oikeastaan meille vasta toinen, sillä viime viikon treenit jäivät väliin Matten työreissun takia. Kaverit olivat viime treeneissä harjoitelleet sylikäännöstä, takakiertoa, hyppyä ja putkea. Niitä tällä kertaa kerrattiin sekä lisäksi harjoiteltiin kontaktia. Tuure oli melkoisen villillä tuulella, vaikka ennen treenejä käytiin kävelyllä ja koirapuistossa. Keskittymistä häiritsi poitsun uudet rakkaudet, Lola- ja Elsa-parsonit. Torpedon sydän oli viety. Voi olla, että Tuuren sydän pamppasi ehkä eniten Elsan vinkupallolle. Ja parsonit juoksentelivat omia reittejään ympäri kenttää! Se niistä kontakteista, luoksetuloista ja paikallaanpysymisistä! No eiköhän ajan kanssa asiat muutu, mutta kieltämättä mieleeni tuli pohdinta siitä, olisiko agilityn aloitus pitänyt jättää syksyyn, niin kuin hetki sitten vielä olin ajatellut. Tuure olis saanut rauhassa kasvaa, kypsyä ja oppia ehkä tottelevaisuuttakin... Ja pah, loppua kohden hommat alkoivat sujua paremmin ja saatiin me treenattua muutamia asioita ihan sitä agilityäkin.
Tuure söpöstelee.
Raine edestä. Kaikkine karvoineen.
Kommentit