Eräänä sateisena maanantaina Tuure vaihtoi "omistajaa" Klaukkalan K-marketin pihassa. Sari oli onnistuneesti onnistunut kuljettamaan tullin läpi kaksi pientä pastorinalkua. Toinen niistä oli jo kotona ja toisen matka oli vasta puolivälissä.
Tuure reissasi takapenkillä Raiskun boksissa kiltisti nukkuen. Pikkasen ennen Tarvasjoen takamaille saapumista, alkoi Tuure muistuttaa olostaan pienellä piipityksellä. Katja olikin meitä pihassa vastassa ja piipitykset unohtuivat sinne autoon. Oli aika tutustua Bonoon ja Bessieen. Siinä Katjan kanssa ihailtiin tätä pikkumiestä, joka oli melkoisen rauhallinen raskaan reissailun jälkeen. Monen lähtöyrityksen jälkeen mun oli pakko toivotella hyvät yöt ja palata kotiin muutamaksi päiväksi ilman Tuurea.
Kotona vastassa oli kaksi urhoa, toinen oli hiukan innostuneempi mun kotiinpaluusta kuin toinen. Raisku nuuskutteli uusia pentumaisia tuoksuja mun vaatteista ja omasta boksistaan. Aika ookoot tuoksut oli Rainen hännänheilutuksesta päätellen! Vaikutti siis lupaavalta.
Tiistai-iltana oltiin Rainen kanssa piiiitkällä kävelyllä toistapäivääjatkuneessa vesisateessa. Lenkin jälkeen Rainen köllötellessä viekussa ajattelin, että ei taida Raine-poika aavistaa, mitä huominen tuo tullessaan.
Keskiviikkona lähdettiin Rainen kanssa Tuurenhakureissulle Tarvasjoelle. Tuure oli saanut viettää pari hemmottelu- ja lepopäivää Bonon, Bessien, Katjan ja Marcon kanssa. Katjan takapihalla pojat pääsivät tutustumaan toisiinsa ja hyvinhän se meni! Oikeestaan Raine ei edes huomannut pikku-Tuurea. Enemmän Rainea kiinnosti ikkunan takana ollut (räksyttävä) narttu... Mies on aina mies. Pitemmittä puheitta läksimme poikien kanssa kotiapäin. Siinä ne matkustivat takapaksissa vierekkäin kumpikin omassa boksissaan.
Kotona Tuure ei kauaa boksissa viihtynyt ja halusi heti lähteä tutustumaan uuteen kotiin. Rohkea pikkumies!Kaikki huoneet tuli nuuskittua isoveikan valvoessa. Kaikki meni niin valtavan hyvin ja Tuure oli niin kuin kotonaan, ajattelin, että ehkä sittenkin lähden Raiskun kanssa tokoilemaan. Johan lupasi Tuuren kanssa laittaa meille ruokaa, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, että lähdemmekö vaiko eikö. Ja kuuluuhan isoveikan saada jatkaa harrastuksia pikkuterroristin muuton jälkeen!
Varautunut isoveikka Raine ja utelias pikkuveikka Tuure tutustumassa toisiinsa.
Tuure tutustuu uuteen kotiin. Isoveli valvoo.
Hmm. Tää matto muistuttaa ihan nurtsia. Paljon tuoksuja. Tähän voi varmaan tehdä sitten tarpeet!
Tuure nukkui kokonaiset 7 tuntia yöllä - luksusta! Olin tosiaankin valmistautunut juoksemaan pisulla ainakin pariin otteeseen yön aikana. Aamutoimien jälkeen sitten alkoi Tuuren arki. Tuure sai lähteä Johanin kanssa töihin ja hurmata kaikki toimiston naiset! Lounasaikaan Tuure tuotiin kotiin ja itse kotiuduin hiukan kahden jälkeen. Pihalla, kun nousin autosta, kuulin koiramaista älämölöä. Sopivasti sattui naapurikin tulla ulos ovesta. Kyselin kovasti naama punaisena, että onko tällaista meteliä kuulunut koko päivän. Ei osannut kuulemma sanoa, ei ollut ollut kauaa ennen sitä kotona. Tai sitten ei vaan kehdannut myöntää... Tuure se siellä räksytti ja sähisi kiukkuisena, kun se oli sinne omaan aitaukseensa yksin jätetty!
Periaatteena on, että kaikkea liikkuvaa purraan!
Tämän episodin jälkeen poijjaat pääsivät tutustumaan toisiinsa paremmin ja leikkimisen makuun. Matot olivat kasassa ja keittiön tuolit vaan heiluivat, kun Raisku ja Tuure leikkivät innoissaan keskenään. Voi niitä riemunkiljaisuja! Kaikki on mennyt niin hyvin, että alkaa olla sellainen olo, että mahtaako tää nyt olla oikein totta. Sitten sitä miettii, että mitäs kamalaa sitä mahtaa pian tapahtua, kun ei voi olla näin paljon vaan hyvää. Peruspessimisti!
Tuure jäi Johanin kanssa kotiin, kun läksin Rainen kanssa ulkoilemaan. Ada-parson ja Hanna ottivat meidät matkaan ja sitten me suunnattiin armeijan tetsausharjoitusmaastoon. Ada ja Raikku saivat juosta oikein sydämensä kyllyydestä. Ja ehkä Raikku jossain puskassa meidän huomaamatta kertoi Adalle, millaista on, kun on pikkuveikka kotona. Ens viikolla nimittäin Adan kaveriksi muuttaa Tuuren serkkupoika Ruottinmaalta!
Ada ja Raine poseeraa hiekkakuopan harjalla.
No nyt on vihdoin saatu blogin ensimmäinen juttu valmiiksi ja toivotaan, että juttu alkaa tästä luistamaan ja tää alkaa tuntua enemmän omalta tekstiltä. Nyt sitä on niin virallinen (siveä)... Nämä poijjaat täällä varmasti antavat jutulle juurta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Tästä se alkaa...
Kommentit