Maanantaina ehdin poikien kanssa ulkoilemaan ennen auringonlaskua. Lenkistä laitoinkin blogiin esimakua jo viime yönä. Tässä muutama kuva lisää kävelystämme Ramsholmenin ja Högholmenin maisemissa upeassa syyssäässä.

Silta Ramsholmenista Högholmeniin.

Pojat nauttivat auringonlaskusta.

Joka näytti tältä.

Kuuliaat pojat kirmaavat luokse kuullessaan käskyn "tänne"!

Isompi ohitti jo maaliviivan. Tuure suorastaan lentää! Ehkä koiralienin lumon taikaa...

Maanantai-illalla oli koirayhdistyksen syyskokous, johon päätettiin Hannan kanssa mennä vaikuttamaan ja kertomaan omat ajatukset. Kokouksessa keskusteltiin kovasti harjoitushallin rakentamisesta jonnekin Raaseporin alueelle. Halliprojektia varten pistettiin pystyyn työryhmä, jonka tehtävänä on haalia kasaan tietoa ja tehdä suunnitelmaprojektin jatkosta kevätkokoukseen, jossa asiaa taas puidaan.

Tiistaina oli vuorossa Rainen agitreenit, jotka ovat siirtyneet sisätiloihin Karjaan hallille. Vaihdoimme treeniryhmää parsonvoittoisesta ryhmästä hieman rauhallisempaan tyttöryhmään, jossa me voidaan paremmin keskittyä olennaiseen eikä räksyttämiseen muiden koirien kanssa. Harjoiteltiin muutamia ratoja ja tunti menikin ihan älyttömän vauhdikkaasti!

Hanna ja Ada taituroi keppejä. Kuva viime viikolta.

Loppuviikosta ollaankin keskitytty leppoisaan ulkoiluun ja sohvalla köllöttelyyn. Pientä mattopainia ja hampaiden kalistelua veljekset ovat iltaisin harrastaneet. Edellisiltaisen painiskelun jälkeen Tuure oli taas yhtä hammasta köyhempi. Onneksi uusi hammas on jo korvannut menetetyn hampaan paikan!

Raine lepäilee sohvalla, pää tyynyllä.

Tuure makoilee soffalla.

Ja istuu soffalla.

Veljekset halivat, jonka jälkeen ollaankin matolla...

Raine yrittää litistää Tuuren.

Hammasote.

Notkea pikkumies rapsuttelee kirppuja selästään.

Tänään olimme koko perheen voimin Lohjalla möllikisoissa. Tuure sai hussen kanssa tutustua hallicupin tunnelmaan, kaikuvaan halliin ja tuntemattomiin koiriin. Tuure on alkanut liian usein haukkumaan vastaantulevia koiria ja tummaan puketuneita ihmisiä. Siksi nyt sitten koitetaan kovasti treenata oloa muiden keskuudessa ja onneksi joukosta on löytynyt sopivia "isoja treenikoiria", joihin Tuure on saanut rauhassa tutustua ja voittaa pelkonsa. Onhan Tuure ollut paljon mukana jokapaikassa ihan pikkuisesta saakka, mut viime aikoina on pikku-ukkeli alkanut päristä ja haukkua pelottavan paljon enemmän.

Kisat sujuivat meiltä ihan mukavasti. Raine oli oikea priimusmaisteri, mut minä pöllö menin mokaamaan (niinku yleensä) ja hommasin meille yhden vitosen kiellosta hyppyesteellä. Käskin Rainen kiertämään esteen ja jäin itse möllöttämään esteen eteen, eikä siinä sitten oikein Raisku muuta voinut kuin pysähtyä ihmettelemään meikäläisen toilailua. Vauhtia Rainella oli hirmuisesti ja se on kyllä mukava asia, että Raisku on taas löytänyt agikipinän itsestään! Vitosella sijoituttiin kolmanneksi. Hyvä Raisku!

Kotimatkalla pysähdyttiin tankkaamaan Shellillä ja Hesellä. Koukattiin vielä koirapuiston kautta, jossa pojat tutustuivat nuoreen dalmaattinarttuun. Kovasti tuo tyttönen yritti saada poikia leikkimään, mutta Tuure vain päristeli ja Raine nuuskutteli omiaan. Taisi meidän poikaset olla niin väsyneitä Lohjalla vietettyjen tuntien jälkeen, että mielessä oli jo ruoka ja päiväunet...

Uupunut kisamatkailija.