Tänään vietän ruhtinaallista ja harvinaista vapaapäivää kotosalla. Akut alkavat olla latauksen tarpeessa. Kesälomaan on vielä aikaa, joten muutamia "pikalatauspäiviä" on pidettävä, jotta jaksaa sinnitellä tuonne heinäkuun toiselle viikolle asti. Ja mikäs sen ihanampaa kuin kaksi neljän päivän työviikkoa peräkkäin.

Viime viikonlopusta jäi, jostain kumman syystä, painavat ja uupuneet jalat. Maanantaina koitin saada niitä käyntiin ja palautumaan rauhallisella remmilenkillä. Tuskallista taaperrusta se oli. Tiistaina käväistiin Rainen kanssa agitreeneissä sillä asenteella, että tehdään, jos maistuu. Treeneissä tehtiin muutamaa radanpätkää ja Raine seurasi hyvin mun ohjausta. Ohjaaja vaan oli hieman kömpelö liikkeissään. Ja muutaman kerran Raine jäi kyllä haistelemaan omiaan, joten kotiläksyksi sain suorittaa motivoivampaa palkkausta. Nyt, kun treenaamme ulkokentällä, pääsemme kulkemaan matkat harkkoihin kävellen ja hölkäten. Siinä tulee mukavasti tehtyä alku- ja loppuverryttely.

Keskiviikkona jalat alkoivat tuntua jo omilta ja uskaltauduin koirien kanssa Peikkometsän lenkille. Tällä kertaa pidin poikia kytkettynä niin kauan kunnes hätäisimmät tarpeet oli suoritettu ja sitten vasta päästin ne tykittämään suurimmat höyryt ulos. Siinä kävellessä mietin, että pitäisköhän mun rajoittaa niiden liikkumista siis juuri sitä ampuvaa juoksemista ja "metsästämistä". Mutta toisaalta, jos nuo kaksi ei pääse päästelemään höyryjä muutamaa kertaa viikossa, niin voin olla varma, että jollakin muulla tavalla se energia puretaan... Hyvässä tai pahassa. Kyllä se hösääminen ja puuskutus pikkuhiljaa lenkin edetessä rauhoittuu ja koko ajan meno ei ole tuhatta ja sataa.

Peikkometsän vaaniva leijona.

Vaaniva leijona pälyilee potentiaalista saalistaan.

Saalis, yksitäpläinen lammas, huomaa vaanivan leijonan. Kääk. Mitäs sitten tapahtuikaan jää salaisuudeksi...

Eilen sitten taas tehtiin rauhallista remmilenkkiä. Vihdoin sain kaivettua ostamani kepit esiin ja lykättyä ne pihamaahan. Niitä ollaan vähän harkkailtu ja tullaan harjoittelemaan aina pikkasen kerrallaan. Jospa vaikka seuraavissa kisoissa osattais kepit. Ilmoitin meidät kisailemaan Kirkkonummelle 17.5. Reilu viikko aikaa hioa kuviot kuntoon!

Tänään ollaan jo oltu Rainen kanssa päivittämässä rokotukset. Pikkasen Raisku oli epäluuloisen oloinen, kun lääkärin ovesta sisään marssittiin. Punnitsin Rainen meidän vuoroa odotellessa ja painoa oli yli yhdeksän kiloa! Silti sen kylkiluut törröttää. Lääkäritäti sai antaa rokotteet ihan rauhassa, hienoa Raisku murubumtsibum! Sitten pyysin tätiä tarkastamaan peräpään, kun se aina silloin tällöin tuppaa oireilemaan. Se ei ollutkaan enää niin mukavaa, mutta muutaman murinan jälkeen olo oli niin mukava ja keventynyt. Huh, aikamoinen haju jätettiin jälkeemme... Lääkärissä sain uutta tietoa rokotteista. Ovat nykyään voimassa kolme vuotta. Hassua, että en ole moisesta kuullut aiemmin. No sehän on vaan hyvä asia.

Ennen rokotteille menoa käytiin koirapuistossa lukemassa koirapostit. Paljon oli viikon aikana ehtinyt kertyä uusia viestejä! Lääkärin jälkeen mentiin Hussen työpaikalla tuttuja tätejä tapaamaan. Pojat oli niin villillä tuulella ja pusuja sateli kaikille. Siitä jatkettiin kaupungille apteekkiin hakemaan tarvikkeita ja eläinkauppaan, tottakai, ostamaan herkkuja ja leluja. Olisin ostanut koirille uudet valjaat, mutta en löytänyt hakemaani mallia, joten täytyy lähteä merta edemmäs kalaan. Ehkä illalla Tuuren agitreeneihin mennessä poiketaan toiseen kauppaan katsomaan niiden valikoimaa. Meillä ei ruokita lamaa vaan koiria ja virkavaltaa. Eilen napsahti elämäni ensimmäinen pikavoitto. Voihan venäjä, mutta ihan omaa tyhmyyttä...