Reilun viikon ajan pojat ilostuttivat Hussen elämää lomailemalla Tammisaaren rantsuilla. Rantalomaan oli uimisen lisäksi kuulunut vanhojen ja uusien tuttujen tapaamista sekä lököilyä tottakai. Mitäs sitä muutakaan rantsulomalla touhutaan! Lisäksi Tuure oli päässyt kokeilemaan sitruunapannan toimivuutta. Olihan se panta toiminut, sillä patruuna oli tyhjentynyt melkoisen nopskaa. Hiukan panta oli kuitenkin auttanut ja eron huomaa edelleen. Remmirähjäys on huomattavasti vähentynyt, mutta ongelma ei ole häippässyt meidän elämästä vieläkään... Siitä saa kiittää omaa laiskuuttaan! Husselle suurkiitos poikien hyvästä huolenpidosta.

Tuure tekee tuttavuutta Ticon kanssa. Tico ei ollut kovin ihastunut uudesta (hurjasta) kaverista.

Sillä aikaa, kun pojat lomailivat, Matte ahersi ATT:n järkkäämissä MM-karsinnoissa. Velvollisuuksien jälkeen pääsin seuraamaan huippukoirakkojen suorituksia. Oli se vaan hienoa katseltavaa! Oikein mielenkiintoinen ja antoisa viikonloppu. Sitten olikin jo aika minunkin lomareissulle. Tällä kertaa vuorossa oli nähdä tuollainen torni.

Kummityttö Reetta ja kummitäti Eiffelin juurella.

Kesällä ollaan nukuttu pitkään aina kun se vain on ollut mahdollista. Ollaan nautittu laiskoista aamuista ja aikatauluttomista päivistä. Niitä ei vaan turhan paljon ole tänä kesänä ollut. Puuhastelua on riittänyt kämpän kanssa. Nyt podenkin remontin jälkeistä masennusta ja pienet loppusilaukset on vielä tekemättä. No ehtiihän sitä talvella, kun ulkoilukelit on surkeat...

Pojat ovat sopeutuneet elämään kaaoksen keskellä. Kassipäikkärit on Raikun mielestä ok.

Aamut alkavat sänky- tai mattopainilla.

Oiskohan Tuurellakin se remonttimasennus päällä? Kovin apaattinen ilme meidän iloisella Svennellä.

Tuuren arkea on piristänyt uusi yhteinen harrastus, rally-toko. Katjan vihillä päästiin kurssin peruutuspaikalle ja ollaan kyllä todella iloisia, että päästiin mukaan. Rallittelu sopii Tuurelle mainiosti! Oon jättänyt Tuuren kanssa tokoilun yhden kurssin jälkeen niin vähäiselle, että ennen tätä kurssia Tuure ei osannut kunnolla edes mennä maahan. Ei olla paljoa treenattu, kun Tuuren nopeus ja mun hitaus ei ole oikein sopineet yhteen. Siis pelkkää omaa saamattomuutta ja laiskuutta. Ei selityksiä. Nyt kuitenkin tuntuu, että yhteinen sävel tokoiluunkin saattaisi olla löytymässä ja se on kiva juttu! Tuure on nopea oppimaan, kunhan vaan saan selvitettyä sille, mitä olis tarkoitus tehdä. Ollaan saatu hyviä vinkkejä meidän tekemiseen ja kun rallissa liikkeet ei ole piirun tarkkoja, niin meidänkin mahdollisuudet onnistua on huomattavasti paremmat. Kurssi jatkuu syyskuun alkuun saakka ja katsotaan, josko vaikka vielä innostutaan jatkamaan rallia pidempäänkin!

Kesällä agilitytreenit on ollu tauolla ja meitä ei ole pahemmin hallilla näkynyt treenaamassa. Mekin ollaan siis oltu tauolla. Muutama hassu kerta ollaan käyty hiukan kokeilemassa Tuuren kanssa pleksikeppejä ja kontakteja. Kerran sain puhuttua Raunon kouluttamaan, joten päästiin kokeilemaan rataa, jossa oli välistävetoa, ansaputkea ja takaaleikkuuta kepeille. Oli hikiset treenit ja kerran pyllähdin kentälle, kun jalka ei enää noussut...  Samalla viikolla innostuttiin ajamaan Siuntioon epiksiin kokeilemaan kisakuntoa. Rainen kanssa starttasin mölliradan ja avoimen kisan. Möllirata tehtiin vauhdikkaasti, kun Tuuren kanssa olin sen jo opetellut ja avoimen radalla tehtiin hitaasti, mutta varmasti nolla. Tuuren kanssa eka kiekka meni harjoitteluksi, kun en pysynyt vikkelän pojan vauhdissa. Ohjaukset oli totaalisen myöhässä. Kieltoja tais tulla useampi ja lopuksi vielä hylly. Toisella kertaa korjasin hienosti ekan radan lerput ohjaukset ja tehtiin todella hieno ja vauhdikas rata! Puomin ylösnousukontaktilta saatiin vitonen, mutta viis siitä, sillä tais tuomarin käsi olla herkässä... Molemmat olivat oman luokkansa kolmosia!

Viime viikolla käytiin sitten jo omatoimisesti ryhmän kanssa treenaamassa Lempäälän kisan ratoja. Marjalle oli jäänyt kisoista kuvioita hampaankoloon ja niitä me veivattiin porukalla. Lähdin treenaamaan Rainen kanssa Vaasan kisoja ajatellen. Palauteltiin mieleen esteitä, ettei sitten viikonloppuna enää tarvinnut muistella, että mikä on mikäkin este. Pistän Vaasan reissusta muutaman kuvan lisää, kunhan niitä reissukavereilta saan. Oman kameran akku loppui tähän kuvaan.

ATT:n terrieripoweria omassa leirissä.

Poikien virallinen kisamaskotti Mimmi.

Tuure ei Vaasan reissulle lähtenyt, sillä Tuurella oli eka avoimen luokan näyttely Raision elonäyttelyssä. Katja oli lupautunut esittämään Tuuren, joten pikkujätkä jäi viikonlopuksi Mumman luo ja kävi sieltä käsin Katjan ja Bessien kanssa näyttelyssä. Hiukan tai aika paljonkin jännitti, että miten Svenne siellä muiden kanssa pärjää, mutta turhaan taas jännitin, kun kaikki oli mennyt erittäin mukavasti. Tuure oli ollut oikein nätisti ja silläkin tuomarilla on edelleen kaikki sormet tallella! Mätsäriharjoittelun perusteella Tuuren esittämän "vieraan" ihmisen voimin tuntui melko takkuiselta, mutta onneksi esiintymistä harjoiteltiin muutaman kerran etukäteen, kun kehässä Katja oli Tuuren kanssa selvinnyt hyvin. Tulokseksi näyttelystä EH/3. Tuure ei ollut Hollantilaisen tuomarin makuun, mutta se ei meidän silmissä Tuuren komeutta vähennä laisinkaan. Kiitos handlerille! Ihana Tuureluure!

Pöytäharjoittelua Flyball-treenien välissä.

Rally-tokon lisäksi ollaan tehty uusi aluevaltaus Flyball-kentillä. Katja järjesti Pure-pentueelle Flyball-treffit, jonne me päästiin poikien kanssa kuokkimaan. Flyball osoittauitui juuri sopivaksi lajiksi pallohulluille parsoneille ja suurin osa koirista pääsi tekemään koko radan jo heti ekalla treenikerralla. Flyball on mielettömän hyvää treeniä opettaa koira irtoamaan ja etenemään esteitä. En mitenkään ajattele kaikkea agilitylasit päässä... Kiva vauhdikas laji, josta minun pojat ainakin tykkäsivät!

Bessie treenaa telineellä. Mistä se pallo oikein tulee??

Viime viikolla käytiin Tuuren kanssa pitkästä aikaa ketturepolaista tervehtimässä. Tällä kertaa ahdingon kanssa ei tarvinnut painia, kun poika sujahti kyljellään sen läpi sukkana ja eteni ketun luo vauhdilla. Annella kuulemma tuli kiire pellittää kettu ennen kuin Tuure olis päässyt turhan lähelle. Sitten Svenne työskenteli luolassa ihan mukavasti. Hiukan se etsiskeli takareittiä ketun luo, mutta lopuksi se meni haukkumaan kettua nenätysten niin kuin luolakoiran oikeasti kuuluukin. Parin viikon päästä mennään tarkastamaan tyhjä luola ja katsotaan, vieläkö Tuurella on asiaa ketulle. Sitten suunnitellaan, miten tuon "harrastuksen" kanssa edetään.

Läkähtynyt luolakoira.

Kaikenlaista ollaan kesällä keretty ja kiireet senkun jatkuu syksyllä näiden ihanien mussukoiden ja harrastusten parissa!