Viime sunnuntaina tehtiin Raiskun kanssa ATT:n agikisoissa nollarata ja saatiin serti elikkäs noustiin kakkosluokkaan. Vautsivau!

Ekalla radalla tehtiin hyvää rataa kunnes tultiin keinulle, jota Raine ei millään meinannut suorittaa. Se jäi siihen ylämäkeen kököttämään ja houkuttelin sitä sitten etenemään puolen vaihdolla sun muilla konsteilla. Keinu tehtiin hitaasti ja jatkon kannalta olin sitten siinä Rainen väärällä puolella. Paniikissa tein renkaan jälkeen takaaleikkuun, joka johti siihen, että Raine meni seuraavaan esteeseen, putkeen, väärästä päästä. Loppurata tehtiin hienosti puomin kontaktia lukuunottamatta, mutta rata oli hylätty tuon paniikkihärdellin ja putken väärän pään takia.

Toisella radalla tehtiin hyvää ja rauhallista suoritusta. Kepeillä Raine on aika hidas lähinnä johtuen siitä, että itse hidastelen ja varmistelen, että ne tulee suoritettua kunnolla ja virheittä. Turhaa varmistelua, sillä kyllä Raine jo kepit osaa (koputtaa puuta tässä kohtaa)! Lopussa oli estesarja, jossa oli hiukan kinkkisemmät linjaukset ja siinä meille meinas käydä kalpaten, mutta viime hetken korjauksella saatiin nekin esteet suoritettua virheittä ja tuloksena oli nolla ja toinen sija!

Hanna ja Ada olivat kanssa kisaamassa. No nehän räjäyttivät todellisen jättipotin, kaksi nollavoittoa! Onnea Ada ja Hanna! Rasmus ja Taina kisasit ensimmäiset startit kakkosissa ja heti sieltä pumpsahti nolla mahtavalla suorituksella, onnea!Tunnelma kisoissa oli mukava, kun paikan päällä oli paljon tuttuja seuraamassa ja kannustamassa. Toisaalta tuttu yleisö saa aina pikkasen lisää jännitysmomenttia, kun haluaa tehdä parasta mahdollista suoritusta... Ja aina kun ollaan Hannan kanssa samoissa kisoissa, niin tuntuu, et me luodaan sellasta paniikkifiilistä esimerkiks analysoimalla ratoja ääneen. Hassua!

Tää viikko on ollut aika erikoinen. Kiirettä on pitänyt töissä ja olin nyt ekaa kertaa koulussa katselemassa, miltä se tulevaisuus sitten oikein näyttää. Koirille tää viiko on ollut myöskin erilainen. Paljon ovat joutuneet olemaan itsekseen, vaikka ollaan paljon tehtykin juttuja yhdessä.

Tiistaina Raine pääsi agitreeneihin, jotka meni meidän osalta tosi kivasti. Raine lukee mun ohjausta erittäin tarkasti ja tekee juuri niinku ohjaan. Itsenäisesti meidän tarttis treenailla kepeille menoa eri kulmista niin, että Raine osais itsenäisesti hakea kepit ,kun aina ei kerkee mukaan ohjaamaan erinäisistä syistä. Ja toinen asia, jossa petrattavaa olis, on kontaktit. Tuntuu, et treeneissä Raisku tietää, mitä kontaktilla pitää tehdä, mut kisoissa se ihmettelee kontaktiesteillä sitä kontaktiasiaa. Voi olla, et mun ohjaus on erilaista tai sitten se ei vaan kertakaikkiaan tiedä, mitä kontakteilla tulis tehdä... Treeniä, treeniä...

Keskiviikkona otin koirat mukaan kouluun ja ne siis joutuivat oleilemaan päivän autossa. Ehdin ne pari kertaa ulkoiluttamaan kahvi- ja ruokatauoilla. Koulun jälkeen mentiin mutsille syömään ja siitä sitten porukalla Partsamajan maastoihin sienimetsään. Tuure hävis muutaman kerran omille teilleen. Siellä metsissä on kuulemma paljon supia ja niiden koloja... Polulla vastaan tuli kymmenkuinen Pihka-noutaja, jonka kanssa Tuure paineli pisin metsiä. Tuure tais hiukan väsähtää ja Raine jatkoi hetken aikaa Pihkan kanssa leikkimistä. Olipas mukava uusi tuttavuus! Metsästä jatkettiin partsaleirikokoukseen ja sieltä sitten Mansikoille iltateelle. Puoli kymmenen aikaan sitten päästiin perille majapaikkaan, jossa pojat oleilivat torstaipäivän. Hienosti se elo reissun päälläkin pojilta sujui, vaikka sääliksi kävi niitä, kun koko ajan vaihdettiin paikkaa ja autohäkeissäkin piti niin kauan oleilla. On ne vaan niin sopeutuvaisia nuo mun pikkuiset murut.