Voiko iloisemman ja reippaamman näköistä oliota olla olemassa? En usko. Meidän hymypoika Tuure on parhaillaan kehittämässä tautia nimeltä murkku. Pojan kuulo tai kuulon ymmärtäminen on alkanut heiketä. Enää ei tulla heti luokse käskystä vaan tutkaillaan maailmaa omin ehdoin. Lenkillä jokainen puska ja pensas pitää merkata. Ja jokaisen pissan jälkeen täytyy kuopsuttaa maata oikein huolella. Vastaantulevat koirat ovat aina olleet aika vaikeita juttuja Tuurelle, mutta nyt ovat vastaantulevat ihmisetkin alkaneet haukuttamaan. Hiukan paremmin menee, kun mennään jäpikän kanssa kaksistaan lenkillä. Posti- ja roskalaatikot, pusikot ja tummat asiat ovat huisin pelottavia ja niitä pitää varmuuden vuoksi aina silloin tällöin louskuttaa. Vai onko tää sitä mörkökautta? Vai molempia? Onneksi tallella on kuitenkin se iloinen Svenne ja toivotaan, että murkut ja möröt häviävät ajan mittaan...