Tuure täyttää tänään kokonaiset puoli vuotta! Aika tuon pikkutirpakkeen kanssa on mennyt kuin siivillä ja huomaamatta meidän vauvasta on tullut jo iso poika. Tuo iso poika on ollut melkein sisäsiisti jo melkein viikon verran. Kop kop. Siis kerrassaan ihanaa, että vihdoinkin voidaan luopua sanomalehtiläjistä ja lehtikompostihärdellistä kokonaan. Toki vahinkoja sattuu aina, isommillekin pojille ja tytöille.

Palauduimme joululomalta reilu viikko sitten. Kovin pehmeää laskua todellisuuteen emme saaneet, sillä vastassa oli paukkupakkaset ja pitkä toipuminen aikaerosta. Laskeskelin lyhyellä matikalla, että eroa tuli 45 astetta (meniköhön oikein..) ja viisi tuntia eronnut päivärytmi ei meinannut millään lähteä pois päältä. Koirat toki kiittivät, koska aamulenkille pääsi parhaimmillaan kello puoli viisi. Sattuu tässä talossa kerran elämässä tai toivotaan, että tästä lähtien kerran vuodessa ;-)

Raine ja Tuure olivat nauttineet joululomasta täysin siemauksin. Ennakkosuunnitelmista poiketen pojat viettivät suurimman osan lomasta Gunillan luona ja vain joulunpyhät fammulassa. Lomailuun oli kuulunut roppakaupalla ulkoilua, myyrien ja hiirien metsästystä sekä hyvin nukuttuja päivä- ja yöunia. Raine oli niin innokkaasti kaivanut pikkupetoja maasta, että nenukin oli ihan vereslihalla. Ihanaa, myyrät, ihanaa, ei haittaa vaikka tekee kipeää, tuumi Raine... Seuraava aktiiviloma onkin pojilla jo kalenterissa. Kaunis kiitos ja kumarrus Gunillan perheelle ja Johanin vanhemmille poikain hyvästä hoidosta. Ja luojan kiitos koiraset vielä tunnistivat meidät ja olivat halukkaita palaamaan kotiin meidän kanssa. Hieman jänskätti lähteä hakureissulle. Ja vielä mainitsen, että eroahdistuksesta kärsin vain minä ja onneksi sekin meni ohi melkoisen nopeasti. Senkin myönnän, että nautin täysin siemauksin kahdesta viikosta ilman koiranpissatusta ja sängyn jakamista. Vaikka olihan koirat monella tavalla mielessä, kuten pian huomaatte.



Pentu ala Taikkulandia Phan Pen kylässä.



Koiranelämää rannalla.



Paikalliset kaverukset ilta-auringon aikaan.



Ja takaisin sinne mistä lienee tultukin.

Kaksi turistia norsusafarilla.

Sitten hiukan muita kuulumisia. Keskiviikkona meillä kävi hammaskeiju, joka vei Tuurelta kaksi yläkulmahammasta ja minulta tukun seteleitä. Maitohampaat olivat vielä kovasti kiinni ja tuskin olisivat lähteneet ihan heti ilman pientä tai vähän suurempaa väkivaltaa. Tuure nukutettiin ja lääkäritäti sai rauhassa kaivella hampaat parempaan talteen. Unta riitti vielä pitkästi kotonakin ja välillä oli ihan pakko kokeilla, että onkohan se rontti vielä hengessään. No niistä turbounista heräsi turboTuure, joka onkin ollut "ihanan" energinen. En tiedä huomasiko Tuure tuota hammasoperaatiota laisinkaan, sillä poika ei ollut moksiskaan operaation jälkeen.

Perjantaina Tuure pääsi harjoittelemaan toisten, vieraiden koirien kanssa olemista, kun Hyvinkäällä järjestettiin näytelmäharjoituskurssi Gerard O'Shean opeilla. Itse opin monenmonta uutta ja hyödyllistä asiaa, vaikkakin tämä kyseinen kurssi oli vain riipaisu varsinaisesta, la-su järjestettävästä, kurssista. Tuurelle paikka oli oiva, koska Tuure sai opetella olemista kolmenkymmenen vieraan koiran kanssa. Alkujännityksen jälkeen Tuure rentoutui ja käyttäytyi oikein mukavasti. Raskaan neljän tunnin jälkeen pikkumies pääsi vielä uiskentelemaan, sillä kurssi järjestettiin koirakylpylän tiloissa. Uiminen ei ehkä ollut kuitenkaan ihan niin helppoa ja rentouttavaa, koska siinä kastui, tuumi Tuure. Kotimatkalla takakontista ei kuulunut pihaustakaan...zzzzz...

Lauantai aamulla Raaseporin Pastorit kokoontuivat parantamaan maailmaa Dragsvikin hiekkakuopille. Serkukset mittelivät tapansa mukaan aluksi herruudesta, mutta tilanteen päivityksen jälkeen lenkki jatkui rennossa hengessä.



Ada, Toby ja Tuure.



Hanna ja the power of nakki.



Kuka on kuuliaisin?



Tornadon sivuprofiili.



Niin komia puolivuotias!