Viime viikko oli erittäin kiiruinen koiraviikko. Koiraviikko isolla koolla. Maanantaina heräsin kello 5:30 siihen, että Tuure pykäsi ähisten aamutarpeitaan. Siitä se viikko sitten pyörähti mukavasti käyntiin! Maanantaina pojat olivat melkeinpä yhdeksän tuntia keskenään kotona. Se oli tähän mennessä pisin aika Tuurelle olla "yksin yhdessä" kotona. Laitoin Tuuren omaan aitaukseen aamulla ja iltapäivällä kotiin saavuttuani sain huomata taas, että eihän se pikkupoika siellä aitauksessaan pysy. Kämppä oli kuitenkin yhdessä palassa ja koirat olivat kunnossa, joten hyvinhän se kaikenkaikkiaan meni! Illalla oltiin tokoharkoissa Raiskun kanssa. Toiseksi viimeistä kertaa, luojankiitos.

Pyöreä massu ja muutama tassu.

Hei älä nyt koko ajan kuvaa - ilme.

Johan ja Tuure sohvalla.

Tiistai starttasi hieman pidempien yöunien jälkeen ja molemmat koirulit pääsivät aamulla harjulle jaloittelemaan. Mulla oli lyhyt duunipäivä ja iltapäivällä oltiin poikien kanssa pihalla leikkimässä. Sää oli mitä hienoin. Aurinko paisteli ja oli aika lämmintä. Illalla olin Rainen kanssa agilitytreeneissä, josta oltiin muuten myöhässä. Tapamme mukaan...

Keskiviikkona Tuurekin sai olla kämpässä aivan vapaalla jalalla sillä aikaa, kun oltiin töissä. Tais olla niin, että tein päätöksen siinä vaiheessa, kun siivoskelin aamukiiressä pissakakkasotkua Tuuren aitauksesta. Se sotku oli tullut sillä aikaa, kun olin itse ollut suihkussa. Mun mielestä Tuure aina "ahdistuu", kun joutuu aitaukseen yksin ja sitten tulee hätäpissa ja -kakka. Tämän jälkeen valtava paniikkikohtaus, johon liittyi steppaamista niiden jätösten päällä ja tietysti ympäri koko aitauksen. Ja siivoushommat jäävät mulle, joten siivotessa olen tällaisen teorian kehitellyt... Johan lupautui käymään lounastauolla kotona pissattamassa Tuuren, joten se helpotti ratkaisua. Ja kaikki meni aivan loistavasti ilman vahinkoja tai syötyjä huonekaluja! Illalla tokoiltiin Raiskun kanssa viimeista kertaa ja leikkimielisesti päästiin suorittamaan alokasluokan tottelevaisuuskoetta. Melkein kaikesta Raine ansaitsi täyden kympin, paitsi sitten seisomisesta seuraamisen yhteydessä. Saakutin saakutti, kun on vaikea seistä paikallaan. Raine on tottunut siihen, että kun on namin ansaitsemisesta kysymys, niin pers.. pylly laitetaan maahan. Ja sitten tulee nami. Seiso käsky, hetkellinen seisominen, nami esiin, istuminen. Niin se menee. Yks toinen vaikea juttu oli estehypyn suorittamisessa. Itse estehyppy sujuu vanhalta agihirmulta oikein leppoosasti, mutta joku on keksinyt, että heti hyppäämisen jälkeen pitäs taas jäädä seisaalteen odottamaan. Ja sitten ohjaaja tulee viereen. Sen namin kanssa. Ja sitten se persaus menee maahan. Ja just tässä pitäs taas seistä. Vaikeaa. Saatiin kurssin loppuarvosanaksi ehkä joku kasi tai kasi plus. Meidän mielestä. Joku toinen voi olla eri mieltä. Huomattavaa kehitystä näiden kuuden intensiivisen viikon aikana huomasin monessa asiassa, mutta ehkä eritoten paikallaan makaamisessa ja noutamisessa. Eniten harjoitusta vaatii vielä seisominen. Ja kaikki. Hauskaa oli, vaikka tokoilu on vähän tylsää... Meidän mielestä.

Raisku tsiikaa olkkarin ikkunasta harjulle.

Kyttäkakkonen vuoron päätyttyä.

Torstai oli toivoa täynnä! Illalla oli vuorossa agiharjoittelua Lohjalla Marjun johdolla. Lähdettiin Raiskun kanssa hiukan myöhässä ajelemaan kohti Lohjaa. Anteeksi pyydämme niiltä, jotka kauhistelivat meidän vauhtia sinne mennessä. Onneksi tiedän jo tasan tarkkaan, missä poliisin virittämät kamerat ovat sillä tiellä, joten taas kerran vältyin sakoilta. Varmasti se pikavoitto napsahtaa vielä minunkin kohdalle.

Perjantaina koirulit pääsivät peikkometsän lenkille. Kiitos Fialle lenkkiseurasta!

Tuure tervehtii Fiaa.

Korkealla kalliolla.

Juomatauko.

Ja lepotauko.

Lauantaina vuorossa oli koirayhdistyksen järjestämä reissu agilityn MM-kisoihin Helsinkiin. Oli hienoa seurata huipputason agilityä. Se näytti niin helpolta, että voi voi... Oli siis ihan sairaan hieno päivä!

Joka toinen koira oli shelti ja joka toinen border collie. Oli siellä muutama parsonkin.

En tiedä, minkä rotuisiä nämä oli. Puudeleita?