Keskiviikkona kiiruhdin töiden jälkeen koirien kanssa Peikkometsän lenkille. Puolentoista tunnin lenkki piti tiivistää tunnin lenkiksi, joten mun piti matkalla ottaa hiukan juoksuaskelia. Oli tosi kiva pitkästä aikaa käydä remmittömällä lenkillä ja pojat nauttivat täysin siemauksin metsän hajuista ja herkuista... Molemmat maistelivat jäätynyttä maata ja ties mitä matkan varrella. Pikkuhiljaa alkoi hämärtää, mutta kun oltiin jo metsätiellä, se ei ollut niin vaarallista. Kunnes pikkumies katosi omille teilleen. Jatkoin Raiskun kanssa autolle, laitoin sen omaan häkkiin ja aloin huhuilemaan Tuurea. Kyllä siinä kävi jo kaikki mahdolliset kauhuskenaariot mielessä, mutta kun ennenkin on näin käynyt ja karkulainen on palannut, otin aika lunkisti. Ainoastaan pimeys alkoi huolestuttamaan. Pimeästä on aika vaikea lähteä etsimään koiraa.. No onneks Tuure hetken huhuilun jälkeen juoksi autolle ja päästiin lähtemään kotiin.

Torstaina mulla oli pitkä työpäivä Turun suunnalla ja samalla reissulla ajattelin hoitaa talvirenkaiden vaihdon Hajalassa Alifrosteilla. Husse lupautui ulkoiluttamaan pojat iltapäivällä, että voisin rauhassa hoitaa pisnikset loppuun. Puhelin soi ja "hieman hiileentynyt" husse ilmoitti, että kotona oli ollut ennennäkemätön sikolätti vastassa. Oksua ja sontaa oli joka puolella. No renkaat oli pakko vaihtaa ja paskat oli niin sanotusti jo housussa, joten mikäs kiire siinä nyt enää oli. Pari tuntia myöhemmin, kun kotiuduin, oli vastassa kieltämättä aikamoinen haju ja sotku. Eihän siinä auttanut muu kuin alkaa siivoomaan jälkiä. Oksennusta oli sängyllä, päiväpeitolla (joka oli makuuhuoneen lattialla), makuuhuoneen lattialla, matolla, olohuoneen matolla, keittiössä ja sontaa oli ruokailutilan matolla ja lattialla. Täytyy sanoa, että sallaista sotkua ei meillä aiemmin ollut nähty. Ainakin parikymmentä vahinkoa oli ympäri kämppää... No eipä siinä auttanut muu kuin rullata matot kasaan pesulareissua varten, alkaa luuttuumaan lattioita ja pesemään petivaatteita. Tulipahan jo viikolla siivottua kunnolla, ettei tarvinnut viikonloppua siihen uhrata!

Eniten mietitytti, mistä moinen episodi johtui. Mitä koirat olivat syöneet? Kotona, Peikkometsässä? Miksi niiden vatsat kenkkuilevat aina, kun hussen pitäis huolehtia niistä ja kun olen itse poissa? Viimeksi näin oli, kun olin Saksanmaalla työreissulla. Samapa tuo, mistä se oli tullut, koirat olivat tehobaktikuurilla, nutrisaalivedellä ja helposti sulavalla ruualla. Ja kaikki se vaiva lähti yhtä nopeesti kuin se tulikin. Hyvä niin.

Tänään oltiin Kirkkonummella Tarjan järjestämässä joukkotarkastuksessa. Mulla oli matkassa omat sekä Hannan koirat, Ada ja Toby. Kaikki saivat puhtaat paperit ja se oli todella hieno asia! Ennen ei ole edes ajatellut jännittävänsä noihin testeihin menoa, mutta tänään tarkastuspaikalle ajaessa kaikenlaisia ajatuksia pyöri mielessä. Onneksi meillä oli tänään hyvä päivä, vaikka eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Huomenna lähdetäänkin Turkuun selvittämään lisää, jotta oltaisiin taas viisaampia. Samalla reissulla pyöräytetään Raiskun kanssa parit agilityradat ATT:n kisoissa. Josko me nyt saataisiin tulos!!!

Niin ja kiitos vielä Tarjalle tarkastusten järjestämisestä! Teet valtavan työn, jotta pääsemme helposti ja edullisesti tarkastuttamaan koiriemme silmät ja polvet. Ja kiitos Raunille avustuksesta pelipaikalla! Kaksi kättä ja neljä koiraa on aikamoinen yhtälö...